Sivut

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Varga-Nemenyi 1lk. menetelmäkurssi päivä 4

Lukusuoran pohjustaminen Varga-Nemenyi-menetelmässä aloitetaan A-tikkaiden avulla. Luokan eteen mielellään kukin oppilas vuorollaan pääsee kiipeämään tikkaita ylös ja alas. Kiipeilyn ohessa pohditaan kuinka monennella askelmalla oppilas on, mitä jos hän kiipeää vielä kaksi ylös päin jne. Kun tikkaita on jonkin aikaa tutkittu saavat oppilaat merkitä askelmat numerokorteilla. Lopuksi tikkaat pistetään kasaan ja lukusuora näkyy vaakatasossa tikkaiden sivussa. Hox! Tarkista, että tikkaat alusta asti ovat oikein päin... :)

Lukusuoran käsittelyä jatketaan merkitsemällä lattialle esim. maalarin teipillä suora. Mitataan askelilla suoran pituus. Jonkun oppilaan askelia hyväksi käyttäen merkitään suoralla merkit jokaisen askeleen kohdalle. 
Opettaja antaa oppilaille pieniä pehmoleluja tms. ja asettaa itse yhden leluista suoralle. Sen jälkeen opettaja pyytää yksitellen oppilaita asettamaan lelunsa "kahden askeleen päähän leijonasta", "kolmen askeleen päähän karhusta" jne. 


Konkreettisesta vaiheesta kuvalliseen vaiheeseen siirryttäessä oppilaat saavat kuva kortteja ja opettajan ohjeiden mukaan he taas asettelevat niitä suoralle esim. "lampi on leijonan ja jäniksen talojen välissä" jne.


Seuraavassa vaiheessa opettaja asettaa kaksi numerokorttia joidenkin eläinten eteen ja lasten tehtävänä on numeroida eläinten talot.


Sama harjoitus toistetaan seuraavana päivänä ja ehkä vielä sitäkin seuraavana. Siten, että suoran paikkaa vaihdetaan tai oppilaat siirtyvät tarkastelemaan suoraa toiselta puolelta. Piilo-opetussuunnitelma opettaa lukusuoran etenevän vasemmalta oikealle, mutta sitä ei lapsille tuoda ilmi. Jos joku hoksaa asian, niin häntä voi kehua, mutta pyytää pitämään vielä salaisuuden!

Lukusuoran käsittely voi jatkua seuraavaksi talorivin avulla. Luokan seinälle kiinnitetään taloja kadun varteen. Oppilaat saavat kuvailla talojaan, vertailla niiden korkeuksia, leveyksiä jne. Talot myös numeroidaan. Huomataan, ettei nollakatu nollaa ole olemassa vaikka lukusuorassa nolla on.

Päästessä lukukadulla abstraktimpaan vaiheeseen saavat oppilaat oman lukukatunsa, jolle he piirtävät tienviitan ja nimeävät kadun. Samalla voidaan pohtia mitä erilaisia tien nimiä on olemassa: katu, tie, polku, kuja jne. Oppilaat numeroivat ovat lukukatunsa ja opettajan ohjeiden mukaan piirretään joka toiseen taloon liput salkoon, sillä niissä juhlitaan syntymäpäiviä ja joka kolmannessa talossa on kissa jne.


Sen jälkeen voidaan leikkiä tuulista päivää. Oppilaat leikkivät pareittain, kadulla tuulee ja lehti peittää jonkun talon numeron. Parin pitää kertoa mikä taloa peittyi lehden alle ja MIKSI? Eli esim. kuvassa peittyi numero 3 ja se peittyi koska sen sivuilla on talot kaksi ja neljä, kolmonen on 2 ja 4 välissä.


Roskis-peli

Roskis-pelissä on jokaisella oppilaalla joko pelialusta ja numerokortit tai vihkoon piirretty peliruudukko ja lyijykynä. Pelin johtaja arpoo salaisuuspussista numerokortteja oppilaiden osaamalta lukualueelta. Oppilaiden tehtävänä on sijoittaa arvottu luku ruudukkoonsa numerojärjestyksessä, eli heidän on pohdittava kuinka suuri luku on ja arvioitava kuinka monta isompaa lukua pussista mahdollisesti arvotaan. Jos lukua ei voi enää sijoittaa ruudukkoon kuten kuvassa kympille ei ole tilaa, laitetaan se roskikseen ja peli jatkuu. Se pelaaja, jonka ruudukko on ensimmäisenä täysi on voittaja.
Pelissä harjoitellaan lukujen suuruusjärjestyksen hahmottamista.





 Mittaaminen

Varga-Nemenyi-menetelmässä mittaaminen ja sen monipuolisuus on keskeistä. Mittanauhoja voi olla erilaisia ja menetelmässä ei ekaluokkalaisille anneta käteen ensimmäisenä senttimetriviivainta. Mittaaminen alkaa erilaisilla esineillä. Kuvassa on kurssilaistemme askartelemia erilaisia mittanauhoja. Pituuksia voi mitata kävyilla, vessapaperilla, hiuslenkeillä jne. Ei-standardien mittojen käyttäminen pohjustaa lapsia ymmärtämään myöhemmin mittayksiköiden muutoksia.


Mittaaminen ei ole kuitenkaan pelkkää pituuksien mittaamista, vaan VaNe-menetelmässä mitataan ekalta luokalta lähtien myös pinta-aloja, massoja ja tilavuuksia. Niitäkin ei-standardeilla mittavälineillä.


Esim. näissä kuvissa olen mitannut kännykkäni pinta-alan punaisilla värisauvoilla.


Tilavuuksien mittaamista varten luokkaan kannattaa tuoda erilaisia pieniä rasioita, joiden tilavuutta voidaan tutkia ja mitata. Alla on karkkiaskin tilavuutta mitattu koristekivillä.


Esineiden painoja vertaillaan esimerkiksi henkarivaa´an avulla. Mitattaviksi esineiksi kannattaa valita myös esineitä, jotka ovat isoja mutta kevyitä tai pieniä ja erityisen painavia. Näin lapsille vahvistuu kokemus siitä, että koko ei ole sama kuin paino.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti