perjantai 17. marraskuuta 2017

Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirja


Kesäkuun alussa ilmestyi Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirja, johon pääsin tutustumaan Ritan ohjaamassa työpajassa Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa. Nyt syksyllä Loogiset kokoelmat-kirja on ollut ajoittain käytössä 5.-6. yhdysluokkani matikantunneilla silloin, kun koko porukka opiskelee yhdessä.
Kirjan alusta löytyy vanettajille tuttuja harjoituksia ja leikkejä loogisilla paloilla, mutta Loogiset kokoelmat-kirja syventää ja laajentaa logiikan opetusta vastaamaan peruskoulun ylempien luokkien tarpeita OPS:n mukaisesti. Kirjasta riittää tekemistä niin alakouluun kuin yläkouluunkin.

Tähän blogikirjoitukseen olen koonnut muutamia harjoituksia, joita syksyn aikana olemme loogisilla paloilla tehneet oppilaiden kanssa. Osa on tuttuja Varga-Neményi-menetelmän Opettajan Tienviitoista ja osa on Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirjasta.


Moni asia syntyy tarpeesta, niin tämäkin leikki, joka oli itse ideoimani.. Loogisten palojen rasiat olivat avautuneet ja palat olivat sikin sokin laatikon pohjalla. Aloitimme tunnin liikettä aikaan saavalla tehtävällä. Kaikki loogiset palat oli kaadettu tarjottimille ja oppilaspari sai hakea tarjottimelta yhden palan kerrallaan. Tehtävänä oli saada koko kokoelma täyteen.



Oppilaiden hakiessa kokoelmaansa sopivia paloja ohjasin heitä järjestämään palat siten, että he näkevät mitä paloja heiltä vielä puuttuu. Järjestelytapoja oli useita erilaisia ja kaikkien saatua kokoelmansa valmiiksi kiersimme katsomassa miten eri parit olivat palansa järjestäneet. Kokeilimme, onko oppilaiden järjestelemistä paloista helppo nähdä mikä puuttuu laittamalla yhden palan laskuun ja arvuuttelemalla kaverilta mikä pala puuttuu.


Erilaiset arvuutteluleikit loogisilla paloilla ovat hauskoja. Arvaa mitä palaa ajattelen-peli toimii aina ja oppilaat kysyvät kyllä/ei-kysymyksiä selvittäen ajateltua palaa. 5.-6. luokkalaisia aloin ohjaamaan näissä arvuutteluleikeissä siihen, että he pyrkivät vastaukseet mahdollisimman vähillä kysymyksillä. Mitä kannattaa kysyä?

Oppilailleni uutena arvuutteluleikkinä pelasimme arvaa mitä ominaisuutta ajattelen-peliä, jossa minulla oli yksi ominaisuuskortti kädessäni ja oppilaat kysyivät loogisia paloja näyttäen onko ko. palalla ajattelemani ominaisuus.

Arvaa mitä ominaisuutta ajattelen-pelissä ylärivillä olevilla paloilla on ajateltu
ominaisuus ja alarivin paloilla ei ole. Ajateltu ominaisuus oli siis kolmio.

Kivana välipalana tunnilla toimivat Loogiset-kokoelmat kirjasta löytyvät muistipelit. Kirjaan on koottu erilaisia ruudukoita, joihin on asetettu loogisia paloja (2x4 ja 4x4 ruudukoihin). Opettaja vilauttaa kuvaa oppilaille ja oppilaat rakentavat muistin avulla samanlaisen. Me testasimme helpompia muistiharjoituksia, jotka onnistuivat oppilaita hyvin.


Muistipeli loogisilla paloilla.

Koska loogiset palat eivät ole kaikille oppilailleni tuttu väline, soveltuvat monet pelit, joita voi pelata jo ekaluokkalaisten kanssa, myös isoille oppilaille. Isojen oppilaiden kanssa tosin helpoista peleistä pääsee usein nopeasti siirtymään vaikeampiin.



Yksi tällainen harjoitus, jota teetän Varga-Neményi-menetelmän 1. luokan kurssilla, mutta jota teimme myös 5.-6. luokkalaisteni kanssa on ketjun rakentaminen, jossa muuttuu vain yksi ominaisuus ketjun edetessä. Osalle tällaiset ketjun tai madon rakentamistehtävät olivat helppoja ja haastetta löytyikin Loogiset kokoelmat-kirjan monistepohjista, joissa loogisia paloja asetellaan taulukkoon siten, että 1-3 ominaisuutta muuttuu ohjeen mukaisesti. Eipä ollut enää helppo :)

Nuolien lukumäärä kertoo kuinka monta ominaisuutta muuttuu.
VaNesta tuttua pupu-peliä olemme pelanneet useampaan kertaan. Pelissä jokainen pelaaja valitsee yhden loogisen palan ja mikäli opettajan lukema väittämä on totta heidän palansa osalta, saavat he liikkua yhden askeleen eteenpäin pelilaudalla. Tätä peliä olemme pelanneet oppilaiden kanssa niin pelilaudalla kuin käytävässä tai urheilukentälläkin, jolloin peliin saadaan fyysistä aktiivisuutta, kun oppilaat saavat aina toden väittämän kohdalla loikata mahdollisimman suuren loikan eteenpäin. 

Loogiset kokoelmat-kirjassa Pupu-peli on viety uudelle tasolle Logiikkaralli nimellä. Idea on sama, mutta pelaajien omien loogisten palojen lisäksi pelilaudan keskelle asetetaan jokeripala. Väitekorttien lauseet koskevat joko pelaajan omaa loogista palaa, pelaajan omaa ja jokeripalaa tai kaikkia pelin pelaajien paloja. 

Ennen Logiikkarallin pelaamista laudalla pelasimme yhdessä koko porukalla tästä liikkuvan version, jossa yhdessä pohdimme mitä lauseet tarkoittavat. Jokainen oppilas otti kaksi palaa ja loikki käytävällä eteenpäin sen mukaan oliko lause totta vai ei. Luin logiikkarallin korteista sellaisia ja keksin omia väitteitä, jotka koskivat kahta palaa. Samalla tuli hyvin keskusteltua mitä logiikassa tarkoittavat sanat JA, TAI jne.

Logiikkaralli tarjosi 5.-6. luokan S2-oppilaille hyvää luetunymmärtämisen harjoitusta ja pähkäilyä, sillä joukossa oli haastavia lauseita, joiden totuusarvoa piti miettiä pidempään.

Logiikkarallissa oli  5.-6. luokan oppilaille mieluinen peli.

Loogiset kokoelmat-kirjassa riittää vielä runsaasti tekemistä. Seuraavaksi olisi tarkoituksena kokeilla logiikkareittien rakentamista yhdessä oppilaiden kanssa. Logiikkareittejä pääsin kokeilemaan viime kesänä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa osallistuessani Rita Järvisen pitämään Loogiset kokoelmat-kirjaan pohjautuvaa logiikkapajaa. Kirjaa oli helppo lähteä käyttämään opetuksessa, kun sen harjoituksia oli päässyt itse kokeilemaan ja pelaamaan työpajassa. 


Seuraavaksi aion kokeilla oppilaideni kanssa logiikkareittien rakentamista.

Loogiset kokoelmat-kirjasta löytyy monistepohjat kaikkiin harjoituksiin ja esimerkiksi yllä olevan kuvan logiikkakoneet ja logiikkareitteihin tarvittavat "putkistot" voi myös kopioida ja laminoida oppaan takaa monistepohjista. Lisäksi kirjassa on monistepohjia oppilaiden omien loogisten kokoelmien rakentamista varten.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Rita Järvisen Loogiset kokoelmat-kirjaan. Tämä on sellainen kirja, joka kannattaa hankkia toki itselle, mutta myös koulun matikkavarastoon kaikkien koulun opettajien käyttöön. Kirja täydentää hyvin isompien oppilaiden opetusta ja perinteistä matikankirjaa, kun VaNe-kirjoja ei enää ole alakoulun isommille oppilaille tarjolla. Eli tämä on ehdottomasti vanettavan 4.-6. luokan opettajan kirjahyllyyn kuuluva kirja :)

Psst.. jos olet tulossa Educaan tammikuussa, niin Rita Järvinen on Varga-Neményi ry:n ja Ellin yhteisellä ständillä lauantaina esittelemässä kirjaa, josta on luvassa messutarjous. Lisäksi Rita pitää lauantaina Varga-Neményi ry:n jäsensille kaksi logiikkapajaa, jotka ovat samansisältöisiä kuin kesän 2017 VaNe-kesäseminaarissa pidetyt pajat. Kokemuksesta uskallan luvata, että tarjolla on kaksi erinomaista työpajaa logiikan parissa. Työpajoihin pääsevät Varga-Neményi ry:n jäsenet ilmoittautumaan etukäteen.


torstai 9. marraskuuta 2017

Desimaaliluku-jakso jatkuu 5. luokalla..

Desimaalilukujen käsittely luokassamme jatkui lukusuoratyöskentelyn merkeissä. Jokainen oppilas sai A3-paperista leikatun suikaleen (halutessasi voit antaa oppilaille eri pituisia suikaleita). Suikaleen päihin kirjoitimme 0 ja 1. Sen jälkeen taitoimme suikaleen tarkasti puoliksi ja pohdimme mikä luku on 0 ja 1 puolivälissä. Taitteeseen kirjoitimme siis 0,5, samalla keskustelimme ja muistuttelimme mieleen murtoluvun ja desimaaliluvun yhteyttä ja kertasimme miten puoli kirjoitetaan murtolukuna.

Seuraavaksi lukusuora taitettiin uudelleen puoliksi, jolloin saimme kirjoittaa taitteisiin 0,25 ja 0,75. Taittelimme paperia niin monta kertaa kuin paperia oli helppo taittaa.


Jatkoimme lukusuoran työstämistä noppapelin avulla. Oppilaat piirsivät vihkoonsa 10x10 ruudukon ja saivat kaksi 0-9-noppaa ryhmää kohden. Vuorollaan pelaajat heittivät kahta noppaa ja valitsivat muodostivatko nopan silmäluvuista yhteen-, vähennys-, kerto- vai jakolaskun. Laskun vastaus kertoi, kuinka monta sadasosaa ruudukon ruuduista tuli värittää. Oppilaan väritettyä noppia vastaavan määrän ruutuja, kirjoitti hän luvun desimaalilukuna. Tavoitteena oli saada tasan yksi kokonainen, yhtään yli ei saanut mennä. 
Pelin päätyttyä jokainen pelaaja etsi ruudukkoon värittämilleen luvuille paikat punaiselta lukusuoralta.


Desimaalilukujen pyöristämistä harjoittelimme myös pelin avulla. Oppilaat piirsivät vihkoonsa neljä ruutua, ensimmäisen ja toisen ruudun väliin piirrettiin pilkku. Aluksi pelasimme koko luokan voimin, sen jälkeen pienissä ryhmissä. Pelissä arvottiin neljä numeroa nopalla. Tavoitteena oli joko suurin tai pienin luku. Jokainen nopan silmäluku kirjoitetaan ruudukkoon, oppilas saa itse valita mihin ruutuun numeron kirjoittaa jokaisen heiton jälkeen. Numeroiden paikkoja ei saanut vaihtaa. Neljän heiton jälkeen oppilaat vertailivat kenellä on suurin luku, tämä pelaaja voitti kierroksen. 
Peli ei kuitenkaan päättynyt tähän vaan seuraavaksi oppilaat piirsivät luvun kolmelle janalle, ensin ykkösten, sitten kymmenesosien ja sadasosien väliin. Pyöristyssäännöt muistuivat janojen kanssa työskennellessä hyvin mieliin. 
Samalla oppilaat tutkivat, voittiko suurimman luvun saanut pelaaja myös ykkösten tarkkuudelle pyöristetyn kierroksen? Entä kymmenesosien ja sadasosien tarkkuudella?


Pyöristyssääntöjen käsittely jatkui, sillä oppilaat hoksasivat, ettei kaupassa pyöristetä samalla tavalla kuin matematiikassa. Siispä otimme yhteyttä koulun vieressä sijaitsevaan K-marketiin ja saimme luvan tulla pitämään matematiikan tuntia myymälään.

Aloitimme kaupan tuulikaapissa lyhyellä teoria osuudella. Tutkimme eteisessä olevia mainoksia tarjoustuotteista ja pohdimme, mitä ko. tuotteista pitäisi maksaa, jos yhden kappaleen ostaa käteisellä. Kertasimme kaupan pyöristyssäännöt, jokaisella oppilaalla oli kokemuksia ostosten tekemisestä, joten kaikilla oli jonkinlainen käsitys siitä miten pyöristäminen kaupassa toimii.

Seuraavaksi suuntasimme myymälään. Oppilailla oli vihko, kirjoitusalusta ja kynä. Vihkon sivulle oli laitettu kolme otsikko. Kassalla kalliimpia, kassalla saman hintaisia ja kassalla halvempia. Oppilaat kiersivät kaupassa tutkivat hintalappuja ja listasivat tuotteita ja niiden hintoja eri sarakkeisiin sen mukaan pitäisikö niistä yksittäin ostaessa kassalla maksaa enemmän vai vähemmän kuin hyllynreunassa luki. Tarkan hinnan perään oppilaat pyöristivät kassalla maksettavan hinnan.


Alaspäin pyöristyviä hintoja oli vaikea löytää. Niitä onnistuimme löymään kuitenkin muutamia. Vauvanruoat olivat monet alaspäin pyöristyviä, samoin valmiiksi pakatuissa ja punnituitissa irtokarkkipusseissa oli alaspäin pyöristyviä hintoja.


Jonkin aikaa myymälässä kierrettyämme keräännyimme jälleen myymälän tuulikaappiin keskustelemaan huomioistamme. Eniten kaupasta oli löytynyt hintoja, jotka pyöristyvät ylöspäin. Yhdessä pohdimme syytä tähän.
Keskustelimme myös siitä, että kaupassa voi maksaa käteisen lisäksi kortilla. Pyöristetäänkö kortilla maksettaessa?
Osalla oppilaista oli tietoa kortilla maksamisesta, mutta päätimme kokeilla asiaa. Suffeli oli niitä harvoja tuotteita, jonka hinta (0.47 €) pyöristettiin alaspäin. Annoin yhdelle oppilaista rahaa 45 snt ja menimme myymälään. Oppilas osti Suffelin käteisellä ja minä toisen Suffelin kortilla. Molemmille meistä kassa sanoi hinnaksi 45 snt, mutta vain toinen sai karkin sillä hinnalla... mitäh?


Pyöristämisen harjoittelua jatkettiin luokassa. Matikkavarastoomme koottu kauppa kärrättiin luokkaamme ja hinnoittelin tuotteet meidän tarpeisiimme sopiviksi post-it-lapuilla. Ensimmäisenä oppilaat tutkivat kaupan hintoja ja palauttivat mieleen kaupan pyöristyssäännöt. Leikkirahoilla oppilaat laittoivat kunkin tuotteen viereen sen verran rahaa kuin kassalla käteisellä ostettaessa tarvittaisiin. Tämän tehtävän tekivät ne oppilaat, joille kaupan pyöristyssäännöt aiheuttivat vielä päänvaivaa.


Ne oppilaat, joille pyöristyssäännöt olivat helppoja, aloittivat suoraan haastavammasta tehtävästä, jossa pohjustimme desimaalilukujen yhteenlaskua ja arviointia. Oppilaat saivat 5 euron setelin. Heidän tehtävänään oli tutkia kaupan hintoja ja arvioida mitä he saisivat 5 eurolla ostettua. Tavoitteena oli käyttää raha mahdollisimman tarkasti. Pohdimme mille tarkkuudelle hinnat tulisi pyöristää. Onko yhden euron tarkkuus liian epätarkka? Osa euron tarkkuudelle, osa 50 sentin tarkkuudelle.. Arvioituaan mitä vitosella saisi ja laskettuaan pyöristetyillä arvoilla ostosten loppusumman, oppilaat laskivat ostosten tarkan arvon, jonka loppusumman sai pyöristää kaupan pyöristyssäännöillä.
Tämä oli oppilaista erityisen motivoiva tehtävä. Oppilaat vertailivat ostoksiaan ja sitä, kuka sai tarkimmin koko rahan käytettyä. Vitosen ostokset tehtyään oppilaat hakivat pankista 10 euron setelin, sen jälkeen 20 euron setelin ja yrittivät tehdä myös mahdollisimman tarkat ostokset tuhlatakseen myös nuo rahat mahdollisimman tarkasti.
Laskuharjoitusta tuli paljon ja samalla kertasimme oppilaiden kanssa laskustrategioita, kun pohdimme miten 1,12e+4,13e+3,72e voisi laskea helpoimmin. Osa oppilaista halusi ehdottomasti hyödyntää päässälaskustrategioita, muutama tarkisti miten desimaalilukujen allekkainlasku menikään ja laski tarkat hinnat allekkain.


Tästä jaksomme jatkuukin desimaalilukujen yhteen- ja vähennyslaskuihin. Keskitymme jälleen kerran laskustrategioihin, jotta mahdollisimman moni kykenisi laskemaan desimaaliluvuilla päässälaskuja. Laskustrategioita on oppilaideni kanssa treenattu 1. luokasta alkaen ja nyt 5. luokalla strategioiden käyttäminen on jo sujuvaa ja monesti hyvin kekseliästä, kun oppilaat yhdistävät eri laskustrategioita tilanteen vaatimalla tavalla. Taitavat oppilaat hallitsevat strategiat hyvin, mutta strategioita kertaamme aina, kun lukualue laajenee, jotta oppilaat osaavat hyödyntää laskustrategioita myös uudella lukualueella.



torstai 26. lokakuuta 2017

Desimaalilukujen kertailua vitosten kanssa




Aloitimme 5. luokan desimaalilukujakson pelaillen. Oppilaat jakautuivat neljän oppilaan ryhmiin ja jokaisella ryhmällä oli kymmenjärjestelmävälineiden desimaaliosat, TSKY-alustat, 12 hernepussia sekä pelilauta, joko voimapaperille tai suoraan lattiaan permanent-tussilla piirrettynä (vinkki: permanent-tussi lähtee muovimatosta pyyhekumilla irti, tunnin päätteeksi neljä oppilasta ja 4 pyyhekumia, 2 min päästä lattia oli puhdas).



Oppilaat heittivät vuorotellen omat hernepussinsa pelilaudalle. Kun kaikki hernepussit oli heitetty, ryhmä kokosi luvun eli laski yhteen ykköset, kymmenesosat ja sadasosat.


Jokainen oppilaista rakensi luvun omalle alustalleen kymmenjärjestelmävälineillä ja kirjoitti luvun numeroilla vihkoonsa. Lopuksi ryhmä tuli sijoittamaan luvun luokan lattialla olevalle lukusuoralle. Viime vuonna lukusuora oli desimaaliluvuilla haastava, mutta nyt luvut löysivät paikkansa lukusuoralta helposti.


Harjoituksen päätteeksi jokainen oppilas järjesti oman ryhmänsä luvut pienimmästä suurimpaan ja harjoitteli lukujen lukemista matematiikan kielellä parilleen. "Kuusi pilkku kolkytyks" sijaan vaadin oppilailta matikan tunneilla, että he osaavat sanoa luvut oikein eli kuusi kokonaista 31 sadasosaa.


Oppikirjastakin löytyi sopiva tehtävä tunnin lopuksi tehtäväksi ja oppilaat tunnistivat luvuista kymmenesosia, sadasosia ja tuhannesosia.


Jatkoimme desimaalilukujen kanssa työskentelyä ja desimaalilukujen vertailua pelaamalla sude- ja pide-pelejä (desimaaliluku-versio Hannele Ikäheimon ja Eija Voutilaisen Murtolukuja välineillä luokille 3-6-kirjan sumu- ja pimu-peleistä). Oppilaat pelasivat 4 oppilaan ryhmissä. Jokaisella oppilaalla oli kymmenjärjestelmävälineet. Oppilas nosti pöydällä olevasta pinosta kortin ja rakensi kortissa olevan desimaaliluvun pöydälle. Jokainen oppilas teki samoin, lukujen väliin oppilaat asettivat askartelutikuista vertailumerkit. Se oppilas, jonka luku on kierroksen suurin saa sinipunakiekon pisteen merkiksi. Jokainen oppilas ottaa oman lukunsa pois pöydältä ja alkaa uusi kierros. Sude-pelissä voittaa SUurimman DEsimaaliluvun rakentanut oppilas, pide-pelissä voittaja on PIenimmän DEsimaaliluvun rakentanut oppilas.

Oppilaat rakensivat lukunsa ja vertailivat desimaalilukuja.

Ulkona pelasimme desimaalilukujen kanssa samoilla sude- ja pide-korteilla useampia leikkejä. 

Lukujen ominaisuuksia tutkimme leikissä "Kaikki luvut liikkeelle". Leikissä jokaisella oppilaalla on desimaalilukukortti ja he asettuvat leikkialueen päätyyn. Alueen keskellä oleva opettaja huutaa "Kaikki luvut liikkeelle". Oppilaat kysyvät "Ai mitkä?" Opettaja kertoo jonkin luvun ominaisuuden "Ne luvut, joissa ei ole yhtään kymmenesosaa". Kaikki oppilaat, joilla ei ole luvussaan kymmenesosia saavat vapaamatkan leikkialueen toiseen päähän, muita oppilaita opettaja yrittää ottaa kiinni (vrt. mustekala-leikki). Kiinnijääneet jäävät ottamaan muita kiinni seuraavalla kierroksella. Leikki päättyy, kun kaikki oppilaat on saatu kiinni.

Leikin päätyttyä oppilaat muodostivat jonon heillä kädessä olevien desimaalilukukorttien avulla siten, että he olivat jonossa pienimmästä suurimpaan.

Oppilaat nimesivät toistensa luvut ja pienemmän luvun saanut voitti toisen
pelaajan kortin itselleen.

Pikalukuhippa toimii myös desimaalilukukorteilla. Oppilailla oli kädessään yksi kortti, kaikki ottivat kaikkia kiinni. Kiinni jäädessä hippa ja kiinniotettu asettuvat vastakkain ja laskevat kolmeen paljastaen korttinsa. Molempien pitää osata kertoa kaverin luku matematiikan kielellä, sen jälkeen pienemmän luvun saanut oppilas muodosti sormistaan vertailumerkin ja nappasi suuremman kortin itselleen. Eli tässä pelissä pienemmällä luvulla voitti. Voittanut oppilas jatkoi peliä pelaten seuraavaksi kortilla, jonka juuri voitti. Hävinnyt oppilas käy hakemassa opettajalta uuden kortin, ellei hänellä ole aiemmin voitettuja kortteja.

Roskis-peliä pelasimme joukkuepelinä ulkona 4-5 oppilaan joukkueissa. Joukkueella oli neljän (tai viiden) ruudun suora. Ensimmäinen oppilas juoksi kauempana olevan opettajan luokse, otti salaisuuspussista desimaalilukukortin, yhdessä ryhmän kanssa oppilaat päättivät mihin ruutuun oppilas menee seisomaan. Sen jälkeen seuraava oppilas lähti hakemaan korttia. Valittuaan ruutunsa oppilas ei saanut enää vaihtaa paikkaa, jokaisen oppilaan tuli asettua ruudukkoon pienimmästä suurimpaan. Jos oppilaan saamaa lukua ei voinut ruutuun enää sijoittaa, menee luku "roskiin" eli oppilas juoksi opettajan luokse ja vaihtoi lukunsa toiseen. Ensimmäinen joukkue, jonka ruudukko oli täynnä voitti pelin, mikäli lukujono oli oikein pienimmästä suurimpaan järjestetty. Roskis-peli ulkona oli päivän hittipeli ja oppilaat olisivat halunneet pelata sitä uudelleen ja uudelleen.

Roskis-pelin ulkoversiossa oppilaat menivät itse ruudukkoon kortit kädessään.

Arvaa mitä lukua ajattelen-peliä jatkoimme roskis-pelistä oppilaille käteen jääneillä korteilla. Asetuimme piiriin ja joku oppilaista valitsi yhden luvuista, jotka leikkijöillä oli kädessään. Kyllä/ei-kysymyksillä leikkijät yrittivät saada selville mikä luku on kyseessä. Mikäli oma luku ei voi olla ajateltu luku, meni leikkijä kyykkyyn, mutta saattoi jatkaa edelleen kysymysten esittämistä.

Luvut, joilla oli leikitty siirrettiin lukusuoralle.

Ulkona emme enää ehtineet sijoittaa lukuja lukusuoralle, mutta luokassa sijoitimme luvut vielä lukusuoralle. Minulla oli luokan lattialla kaksi blankoa-lukusuoraa, jolle oppilaat sijoittivat lukuja. Lisäksi voimapaperin suikaleelle mittasimme janan ja luvut merkittiin myös janalle. Sovimme, että lapuissa olevat luvut ovat metrejä, joten oppilaat mittasivat esim. 1.46 m janalle. Samalla tuli kerrattua, että senttimetri on metrin sadasosa ja millimetri tuhannesosa metristä.


Mittayksikkömuunnoksia kertailimme, kun samat luvut
merkittiin myös voimapaperille piirretylle janalle. Kortissa
oleva luku oli metrejä ja oppilaiden piti mitata ja merkitä
janalle luku. Samalla muunsimme metrit vielä senttimetreiksi.

Lukujonotaidot ovat tärkeitä ja niitä treenattiin desimaalilukujakson alussa sekä pareittain hernepussilla kopitellen, että Kaboom!-pelillä. Lukujono-Kaboomissa oppilas nostaa purkista jäätelötikun ja sanoo tikussa olevasta luvusta seuraavat viisi lukua sovitun säännön mukaan. Tällä kertaa pelasimme esimerkiksi siten, että lukuun piti lisätä aina 0.2 eli kun oppilas nosti tikun jossa luki 2.7 jatkoi hän lukujonoa 2.9, 3.1, 3.3, 3.5, 3.7. Saadessaan Kaboom!-tikun joutuu oppilas laittamaan kaikki keräämänsä tikut takaisin purkkiin.

Tein desimaalilukuja varten kaksi erilaista Kaboom!-settiä,
toinen oli helpompi ja toinen vähän vaikeampi, koska siinä
oli myös sadasosat.

Lisäksi löysin teacherpayteacher.comista desimaali- ja murtolukuihin tehdyn sovelluksen Uno-pelistä. Sitä päästiin myös oppilaiden kanssa testaamaan. Oppilaat pelasivat Uno-sovellusta mielellään, hieman muokkaamista se kuitenkin vaatii ennen kuin peli harjoittaa desimaali- ja murtolukuja. Skip-, reverse- ja draw two-kortteja on pakassa liikaa ja sen vuoksi oppilaat pelasivat väriä, eivätkä juurikaan miettineet mikä murtolukukortti tai desimaalilukukortti sopisi pelattavaksi. Luultavasti poistan nuo erikoiskortit pakasta ja pelaamme tätä jatkossa ehkä siten, että pienryhmässä on aikuinen mukana pelissä, jolloin aikuinen voi pysäyttää pelin aina välillä ja pohtia yhdessä oppilaiden kanssa millä numerokortilla voi peliä jatkaa.
Eli tämä peli vaatii hieman sääntöjen muokkaamista ennen kuin siitä tulee hyvä matikkapeli.


Tällaisilla touhuilla aloittelimme desimaaliluku-jaksoa ja kertailimme desimaaliluvun käsitettä. Ensi viikolla jatketaan desimaalilukujen parissa.



torstai 19. lokakuuta 2017

Syksyn parhaat pihapelit



Tämän syksyn ulkoliikuntatunneilla ollaan menty "ysäri-teemalla" eli niitä pelejä, joita olen itsekin lapsena pelannut. Pekingin mysteeri on yksi niitä lautapelejä, joita olen kotona pelannut vanhempieni kanssa paljon. Päätin siirtää Pekingin mysteerin ulos suunnistusjaksoon.


Rasteina metsässä olivat Pekingin mysteeristä tutut pesula, jadepalatsi, jalokiviliike jne. ja siellä liikkeenhoitajat antoivat oppilaille oman johtolankansa syyllisestä. Kopioin pelilaudan kuvat rastikorteiksi, jotka laminoin. Henkilön antaman vihjeen kirjoitan jokaisella pelikerralla korttiin permanent-tussilla (joka lähtee kätevästi käsidesillä pois pelin jälkeen).

                                         

Ennen pelin alkua oppilaat kuulevat rikosmysteerin, jota he lähtevät selvittämään. Oppilaat suunnistavat rastilta toiselle valistemassaan järjestyksessä. Jokaiselta rastilta saa vihjeen tai ei saa, jollei henkilö nähnyt syyllistä. Temppelissä oleva viisas tietäjä kertoo, mikäli joku todistajista valehtelee. Pelilaudalla pelattavassa versiossa temppelissä Viisaan tietäjän versio on kirjoitettu peilikuvakirjoituksella ja se ratkaistaan peilin avulla. Tätä elementtiä en vielä lisännyt peliin. Ehkäpä laminoituun rastikorttiin pitää liittää muovitasku, johon vihjekortin voi laittaa sekä pieni peili vihjeen lukemista varten. Tämä on kuitenkin vielä työn alla.


  

Omille oppilailleni Pekingin mysteeri oli ensimmäinen pidempi kokonaisena suunnistusratana toteutettu suunnistusharjoitus. Espoon Pirttimäen ulkoilualueelle tehty suunnistusrata oli kokonaisuudessaan 3 km pituinen. Harjoitus onnistui erinomaisesti. Ennen lähtöä kävimme kartalla läpi jokaisen rastin sijainnin. Mitä karttamerkit kertovat kunkin rastin sijainnista? Mitä rastin lähellä on? Mistä oikean paikan tunnistaa?

Kartan lisäksi oppilaat saivat mukaansa metsään epäiltyjen listan, jonka avulla he selvittivät kuka oli syyllinen.

Suunnistus sujui yli odotusten. Rikosmysteerin ratkominen oli oppilaiden mielestä motivoivaa ja moni sellainen oppilas, joka ei olisi jaksanut kiertää rasteja vain etsien niitä, innostui ja reitiltä palatessaan esitti kysymyksen "voidaanko tehdä tätä joskus toistekkin?" Toki voimme, sillä Pekingin mysteerissä on 50 rikosta ratkaistavaksi!



Toinen omasta lapsuudestani tuttu leikki, joka yllättäen nousi hitiksi oppilaiden keskuudessa oli lipunryöstö! Tätäkin pelasimme metsässä. Metsikkö jaettiin kahteen osaan, samoin ryhmä. Molemmat joukkueet kävivät piilottamassa lipun omalle alueelleen. 
Pelin alettua joukkueet yrittivät löytää vastajoukkueen lipun jäämättä kiinni. Päätimme yhdessä, että kaikki pelaavat reilua peliä ja jäädessään kiinni tulevat itse vankilaan ilman, että tarvitsee sinne taluttaa. Vankilasta saattoi pelastua, kun oman joukkueen jäsen tuli ottamaan vankia kädestä kiinni ja juoksi omalle alueelle vangin kanssa. Meidän pelissämme tämä toimi hyvin.
Lapsena olen pelannut lipunryöstöä siten, että jokaisella pelaajalla oli käsivarressa kreppipaperista leikattu nauha ja repäisemällä nauhan irti toiselta pelaajalta, joutui tämä menemään vankilaan. Vankilasta sai uusia nauhoja sovitun määrän.
Joukkueen löydettyä vastapuolen lipun piti se saada kuljetettua metsikön keskellä olevalle vankilalle ilman, että lippua kuljettanut henkilö jää kiinni. Mikäli lippua kuljettanut henkilö jää kiinni, on hänen jätettävä lippu maahan sille kohtaa ja joukkue voi piilottaa lipun uudelleen (mikäli ehtii..).
Hiki tuli lipunryöstössä niin oppilaille kuin opelle ja avustajallekin! Ja jälleen kysyttiin "voidaanko olla tätä toistekkin?" 😁

Kymmenen tikkua laudalla on myös kuulunut tämän syksyn pihapeleihin, isolla porukalla sekin oli hauskaa! Hassua, kuinka ihan perusleikit ja pelit ovat ihan hittejä! 



maanantai 16. lokakuuta 2017

5.-6. luokka: Ihminen

Ihminen-jakso                                             

Jakson tavoitteet:

Ympäristöoppi:
-        Oppilas tutustuu ihmisen rakenteeseen ja kehon eri toimintoihin.
-        Oppilas osaa nimetä ihmiskehon luita, lihaksia ja sisäelimiä.
-        Oppilas osaa selittää mihin luita, lihaksia ja sisäelimiä tarvitaan.
-        Oppilas tutustuu murrosiän tuomiin muutoksiin ja ihmisen lisääntymiseen.

Suomenkieli:
-        Oppilas harjoittelee tietotekstin lukemista ja tietotekstiin sopivien lukustrategioiden käyttämistä.
-        Oppilas harjoittelee oppimispäiväkirjan laatimista oman oppimisensa pohjalta.
-        Oppilas kasvattaa teemaan liittyvää sanavarastoaan.
-        Oppilas tutustuu mielipidekirjoitukseen ja harjoittelee mielipidekirjoituksen laatimista.

Työskentely:
-        Oppilas harjoittelee aikataulun noudattamista.
-        Oppilas harjoittelee itsenäistä työskentelyä suuressa ryhmässä.
-        Oppilas harjoittelee ryhmätyön tekemistä vaihtelevissa ryhmissä.

Jakson tehtävät:
-        Oppilas lukee oppikirjasta (Pisara5) jaksoon kuuluvan osuuden (s. 96-117).
-        Oppilas kirjoittaa oppimispäiväkirjaa sen pohjalta mitä koulussa on opiskeltu ja mitä oppilas oppii lukiessaan kirjan kappaleen.
-        Oppilas täydentää listaa ihmisen eri ruumiinosiin liittyvien verbeistä (esim. jalka – juosta, potkaista, kävellä jne.)
-        Oppilas täydentää nimiä luusto- ja lihaskuviin.
-        Oppilas laatii mielipidekirjoituksia.
-        Lisäksi oppitunneilla oppilas tekee muut annetut tehtävät.

Arviointiin vaikuttavat:
-        Oppimispäiväkirja
-        Tuntityöskentely
-        Vihkotyö
-        Mielipidekirjoitus

Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen:
-    Kirjoita oppimispäiväkirjaa lyhyt tiivistelmä oppitunnilla käsitellystä asiasta. Kertaa opittu lukemalla Pisara5-kirjan kappale ennen tiivistelmää.
-    Pohdi miten asiat liittyvät omaan elämääsi (saat opettajalta apukysymyksiä pohdintaa varten).

-     Arviointi:
Melko hyvä: Tekstissä on mainittu aiheen keskeisimmät asiat.
Hyvä: Tekstiin on poimittu aiheen keskeisimmät asiat ja oppilas on löytänyt joitain yhteyksiä aiheen ja oman elämänsä välillä.
Erittäin hyvä: Oppilas on tiivistänyt aiheen keskeisimmät asiat ja osaa pohtia asioiden yhteyksiä omaan elämäänsä sekä omien valintojensa vaikutuksia omaan kehoonsa.

-------------------------------

Toisena teemana tänä vuonna käsittelimme ihmistä. Aloitimme teeman pohtimalla miten ihminen eroaa eläimestä. Oppilaat saivat hetken aikaa pohtia asiaa parin kanssa tai pienissä ryhmissä. Sen jälkeen lähdimme kokeilemaan erilaisia asioita ja täydentämään oppilaiden kirjaamaa listaa.

Ensimmäiseksi oppilaat teippasivat maalarinteipillä peukalonsa kiinni muuhun käteen ja kokeilivat kirjoittamista sekä erilaisten esineiden poimimista lattilata. Harjoituksesta virisi hyvä keskustelu peukalon merkityksestä ja eläinten tassuista. Jotkut olivat hoksanneet, että koiralla on vain neljä varvasta ja viiden varvas on usein vain surkastunut kannuskynsi tai sitä ei ole lainkaan. Apinoiden käden rakennetta pohdiskelimme myös. Huomasimme, että peukalo on hyvin tärkeä sormi.

Seuravaksi oppilaat testasimme sormien herkkää tuntoaistia. Pareista toinen sulki vuorollaan silmät ja etsi käsillään pöydältä kaverin nimeämän esineen. Silmät kiinni leikit toimivat aina, oppilaat olisivat jatkaneet tätä vaikka kuinka pitkään, mutta menimme eteenpäin..

Oppilaat saivat tehtäväkseen viedä lyijynän käytävässä olevan kirjaston hyllyn päälle. Toinen parista kulki neljällä jalalla ja toinen kahdella jalalla. Mitä vaikeuksia neljällä jalalla kulkevat kohtasi? Ainakin esinettä oli mahdoton kantaa kädessä liikkuessa, esine oli laitettava suuhun. Ihmisen pystyasentokin on siis erittäin tärkeä taito. Pohdimme myös mitä eroja ihmisten ja apinoiden asennoilla on, ovathan apinatkin usein kahdella jalalla..

Hyvinä esimerkkeinä muista ihmisen erikoistaidoista olisivat lisäksi sudokun ratkaiseminen (ongelmanratkaisutaito) sekä jonon muodostaminen syntymäpäivien mukaan (yhteistyö). Näitä emme ehtineet kuitenkaan tällä tunnilla enää tehdä. 

Ihmisen kokoinen luuranko saatiin koottua luokan oveen,
luurankoon nimettiin post-it lapuilla luita ja etsimme samat
luut myös omista kehoistamme.
Yhteistyötä tarvittiin kuitenkin seuraavaa aihetta käsiteltäessä. Oppilaat jakautuivat ryhmiin ja jokainen ryhmä sai oman tutkimusaiheen, jonka he myöhemmin esittelisivät muulle luokalle. Ryhmien aiheina olivat:
  • Selkäranka - tietoa etsittiin netistä selkäkanava.fi  ja oppilaat rakensivat narua, huopaa ja kananmunakennoja käyttäen mallin selkärangasta. Selkärangan malli löytyi pinterestistä.
  • Käsi - tietoa kädestä etsittiin netistä, pääasiassa wikipediasta. Lisäksi ryhmä rakensi pillejä, narua ja paperia hyväksi käyttäen mallin ihmisen kädestä.
  • Luuranko - ryhmä rakensi ihmisen kokoisen luurangon netistä tulostetuista monisteista ja nimesi luurankoon luita.
Eräs ryhmä tutustui ihminen käteen ja sen luihin. Tutkittuaan
asiaa ryhmä leikkasi käden luut pilleistä ja yhdisti sormet langalla
siten, että langoista vetämällä kättä saattoi liikuttaa.

Teema jatkui lihaksiin tutustumalla. Syyskuussa 5. luokkalaisten kanssa tehtiin Move-mittauksia, joten nämä aiheet menivät hyvin limittäin. Luokassa tulikin jumppailtua useampaan kertaan, kun tutkimme vatsalihaksiamme, hauista ja ojentajaa.

Keuhoja tutkiessamme tutkimme omaa hengitystämme ja sykettämme levossa ja rasituksen jälkeen. Mittasimme sekä sykettä että henkitystiheyttä paikallaan istuen. Sen jälkeen teimme kymmenen kyykkyhyppyä ja tarkkailimme mitä muutoksia kehossamme tapahtuu.
Keuhkojen tilavuutta tutkimme hengittämällä syvään sisään ja puhaltamalla kaiken ilman keuhkoista muovipussiin. 

Käsitellessämme hengitystä ja kävimme ulkona mittaamassa alueen, joka kuvasi
keuhkojen keuhkorakkuloiden pinta-alaa. 7 m x 7 m alue oli melko vaikuttava.
Sydäntä ja verenkiertoa käsitellessämme ensiapu oli osa kokonaisuutta. Viime kevään sankarikoulutuksen jäljiltä koululla oli välineitä elvytysharjoitteluun ja otimme ne käyttöön. Ensin harjoittelimme kylkiasentoon kääntämistä. Ja sen jälkeen SPR:n ohjeiden avulla tutustuimme elvyttämiseen. Hätäkeskukseen soittaminen sekä 112-sovellukseen tutustuminen kuuluivat luonnollisesti osaksi kokonaisuutta.



Oppilaille oli yllätys kuinka kovaa pitää elvyttäessä painaa. Sankarikoulutuksen
elvytyssydämet vinkaisevat kun niitä painaa riittävän kovaa.


Oppilaistani valtaosa opiskelee suomea toisena kielenä, minkä vuoksi sanaston opiskelu on myös keskeinen osa opiskelua. Sanaston opiskelun tueksi tein ihminen-jaksoon korttipakan, jossa oli kuvia ihmisen ruumiinosista, sisäelimistä, lihaksista, sormista jne. Tämä korttipakka soveltui moneen sanastoharjoitukseen. Korttipakalla teimme esimerkiksi seuraavia harjoituksia:
  • Portinvartija: Oppilailla on opiskeltavaan aiheeseen liittyvät kuva/sanalaput ja he asettuvat jonoon. Portinvartijana toimiva leikkijä päättää mielessään lajitteluperiaatteen (esim. lihakset ja ei-lihakset). Leikkivät kävelevät portinvartijan luo, joka näyttää mihin ryhmään jokainen leikkijä kuuluu. Kun kaikki on lajiteltu, pitää leikkijöiden keksiä mikä oli luokitteluperiaate.
  • Myrkkysieni joukkuekilpailuna: Kaksi joukkuetta kilpailee vastakkain. Leikkijöillä on kuvakortteja opiskeltavasta aiheesta. Toinen joukkue sulkee silmänsä ja vastajoukkue päättää mikä korteista on myrkkysieni. Joukkue alkaa nostaa kortteja pöydältä yksi kerrallaan ja nimeää samalla kortin kuvan. Joukkue saa nostaa kortteja, kunnes osuvat myrkkysieneen. Joukkue saa pisteen jokaisesta nimetystä kuvasta. Myrkkysieneen osumisen jälkeen vuoro vaihtuu.
  • Kim-leikki: Kuvakortteja tai esineitä on pöydällä, leikkijät saavat katsella esineitä hetken ja samalla yhdessä nimetään kaikki esineet. Leikkijät laittavat silmät kiinni ja leikinjohtaja poistaa yhden esineen. Leikkijöiden pitää keksiä, mikä esine puuttuu.
  • Nopea nimeäminen-hippa: Oppilailla on kuvakortteja teemaan liittyen tai esim. sanakortteja eri sanaluokista. Kaikki ottavat kiinni kaikki, kun saat toisen leikkijän kiinni, kaksintaistellaan. Yksi, kaksi, kolme ja molemmat näyttävät korttinsa. Se leikkijä, joka nopeammin nimeää kuvassa olevan asian tai sanaluokan, voittaa kortin itselleen ja jatkaa peliä. Kortin hävinnyt käy hakemassa leikinjohtajalta uuden kortin ja jatkaa leikkiä.
  • Arvaa mitä ajattelen: Leikkijät seisovat piirissä, heillä on käsissään kaikkien näkyvillä kuva/sanakortit opiskeltavasta aiheesta. Yksi leikkijöistä ajattelee jotakin kuvista/sanoista, muut leikkijät esittävät kysymyksiä, joihin ajattelija vastaa kyllä/ei. Jos oma kuva/sana ei enää voi olla ajateltu asia, istuu leikkijä alas. Kysellään kunnes sana selviää.
  • Kortti selässä: Jokaisella leikkijällä on selässään kortti, jossa on teemaan liittyvä kuva/sana. Leikkijän pitää selvittää kyllä/ei-kysymyksillä mikä sana/kuva hänellä on selässään.
  • Hampurilaispeli: Oppilailla on teemaan sanastoon liittyviä kuvakortteja, oppilaat laittavat vuorotellen pinoon kortin, jonka kuvan nimeävät. Seuraava nimeää oman korttinsa lisäksi myös aiemmin pinoon asetetut. Jos pelaaja ei muista kaikkia, joutuu hän nostamaan koko pakan. Voittaja on se, jolta loppuvat kortit ensimmäisenä.


Sanastoharjoituksena kertasimme myös ruumiinosia ja niihin liittyviä verbejä siten, että oppilaat saivat netistä tulostetun kuvan, johon oli merkitty ruumiinosat englanniksi. Oppilaiden tehtävänä oli suomentaa ruumiinosat. Sen jälkeen oppilaat lähtivät etsimään käytävälle post-it-lapuilla merkittyjä verbejä. Verbit piti yhdistää sopivaan ruumiinosaan. Käytävään sijoitettujen verbien lisäksi oppilaat keksivät verbejä itse. Käytävälle olin sijoittanut haastavampia verbejä kuten höristää, ummistaa, siristää, köyristää jne. Vaikka kyseessä oli aivan perusharjoitus, herätti se paljon keskustelua. Mietimme miten ummistetaan silmät tai korvat, millaisessa yhteydessä kyseistä verbiä voi käyttää jne.

Jokaisen aihekokonaisuuden jälkeen oppilaat lukivat kotona oppikirjan kappaleen aiheesta ja kirjoittivat oppimispäiväkirjaan lyhyen tiivistelmän koulussa opitusta ja kirjasta luetusta. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen on melko haastavaa, mutta nyt kun oppilaani ovat viime keväänä ja tänä syksynä oppimispäiväkirjoja muutamissa teemoissa kirjoittaneet, niin oppimispäiväkirjat ovat kehittyneet huimasti ja ne on hyvin kirjoitettu.

Suomenkielen tunneilla tutustuimme ihmisjakson aikana mielipidekirjoituksiin. Oppilaat ohjattiin valitsemaan jokin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä aihe, josta he jakson kuluessa laativat mielipidekirjoituksen. Mielipidekirjoitukseen ohjeita löytyi sekä Välkky-kirjoitusvihkosta että Sanahanat auki-kirjasta. Mielipidekirjoituksia syntyi mm. purukumin sallimisesta koulussa, liikuntaharrastusten kannattavuudesta, päiväunien/siestan lisäämisestä koulupäivään ja sen vaikutuksista oppimistuloksiin.
Mielipidekirjoitus on vaikea tekstilaji, mutta ensimmäiseksi kerraksi oppilaat onnistuivat hyvin. 

Jakson kertauksessa pelasimme ja leikimme erilaisia pelejä. A:sta Ö:hön lautapeli soveltui hyvin kertaamiseen. Annoin oppilasryhmälle jonkin aihealueen esim. ihmisen luut ja heidän tehtävänään oli minuutin aikana nimetä mahdollisimman monta luuta ja jokaisen luun alkukirjaimen sai aina peittää pelimerkillä. 


A:sta Ö:hön peli soveltuu aiheeseen kuin aiheeseen.

Lisäksi jakson aikana tutustuttiin ruoansulatukseen ruoansulatusdraaman ja ruoansulatus-pakohuonepelin avulla, jotka olivat sijaiseni ja kollegani tuotosta. Heidän vetovastuullaan oli myös aivojen ja hermoston käsittely. 
Murrosiän käsittelyyn löytyy Yle Areenasta norjalainen murrosikä-sarja, jonka ensimmäiset jaksot soveltuvat hyvin myös koulussa katsottavaksi ja herättivät keskustelua. Loput jaksot moni oppilas olikin seuraavana päivänä jo katsonut kotona. Areenan murrosikä-sarja saattaa olla monen mielestä melko suoraa puhetta, mutta pidin sarjassa siitä, että koko ajan muistettiin muistuttaa kuinka me kaikki olemme erilaisia.

Tähän tekstiin oli koottu joitakin nostoja Ihminen-teemasta. Isojen oppilaiden kokonaisuudet alkavat olla niin suuria, että niiden auki kirjoittaminen kokonaisuudessaan on iso projekti. Sen vuoksi blogi nykyisin päivittyy harvemmin.. Kiva, jos edelleen seuraat blogiani!