maanantai 23. tammikuuta 2017

Paluu joululomalta arkeen ja blogin herättelyä..

Blogi on elänyt pidemmän aikaa hiljaiseloa... Joulu-tammikuussa koulussamme on todistusten kirjoittamisen sijaan ahkeroitu arviointikeskustelujen parissa. Arviointikeskustelut ovat olleet antoisia ja hienoa on ollut, kun minulla on ollut puolituntia aikaa ihan jokaiselle oppilaalle. Nyt minulla on ollut aikaa jutella kunnolla sen hiljaisen ja oppitunnilla ehkä hieman syrjään vetäytyvän oppilaan kanssa ilman, että luokkamme äännekkäämmät oppilaat varastavat huomioni. Mutta aikaahan arviointikeskusteluihin palaa moninkertaisesti todistuksiin verrattuna, molemmissa käytännöissä siis puolensa. 

Onneksi arviointikeskustelujen välissä oli joululoma ja se olikin ihana irtiotto
arjessa. Joululomalla tonttuilin ranskalaisryhmien oppaana Rovaniemellä,
mutta aikaa oli myös lumikenkäilyyn ja rentoutumiseen rakkaimpien kanssa.

Eli kiirettä on pitänyt, vaikka blogia en ole päivitellytkään. Lisäksi nyt isompien oppilaiden kanssa työskennellessä huomaa, että kokonaisuudet alkavat olla niin isoja (ainakin verrattuna ekaluokan kokonaisuuksiin), että bloggailuille pitää varata oikeasti aikaa, jotta saa kaiken kirjattua. Yritän kuitenkin taas ryhdistäytyä tällä viikolla :)

Sitä ennen kannattaa kurkata kalenteriin ja suunnata ensi viikonloppuna Helsingin Messukeskukseen! Varga-Neményi ry on myös mukana Educassa yhteisellä ständillä ELLI Early Learningin kanssa. Jos seuraat blogiani säännöllisesti, niin tule moikkaamaan! Olen VaNe-yhdistyksen ständillä paikalla sekä perjantaina iltapäivällä että lauantaina puolestapäivästä eteenpäin.  

Educassa tavataan!






sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulun odotusta

Joulukuun alkaessa luokka sai jouluisen ilmeen. Harjoittelimme arjen taitoja silittäessämme ja vaihtaessamme verhot.. Koska omaa metsää (tai siis koirieni isännän metsää) ei täällä etelässä ole piti tyytyä muovikuuseen, toisaalta se kestää monta vuotta emmekä aiheuta siistijälle harmaita hiuksia. Kuusi sai tänä vuonna kynttilät, sillä äitini muutti ja siivosi paikkoja vastikään ja pelastin käyttämättömät jouluvalot sieltä..


Luokassani joulun aika on rauhoittumisen aikaa. Oppilaani edustavat hyvin montaa eri uskontokuntaa, joten joulun vietto luokassa keskittyy suomalaisiin jouluperinteisiin. Joulun uskonnollista taustaa tarkastellaan tarkemmin uskontotunneilla.

Aamut alkavat rauhallisesti lyhtyjen valossa hämärässä luokassa  joulunajan aamurunolla ja joulutarinalla.

Tunturi tähyää järven jäätä, 
pakkasen parta hilisee,
salaisessa hämärässä
tonttujen kellot kilisee.
Pikkuinen kelkka,
pikkuinen käärö,
käärössä pikkuinen uni;
vielä voit painaa silmäsi kiinni
vielä on sinistä lumi.
(Hannele Huovi)

Joulunaikaan kerron luokassani "joulukalenterina" joulutarinaa, joka jatkokertomuksena etenee jouluun alusta aamuisin joululomaan asti. Viime vuonna kerroin 3. luokkalaisille Marko Leinon Joulutarina-kirjan, joka kertoo joulupukin lapsuudesta. Tänä vuonna 4.-5. luokkalaisille valitsin E. T. A. Hoffmannin Pähkinänsärkijän luokkamme joulutarinaksi. Ensi vuoden joulutarinakin on jo valittuna, 5.-6. luokkalaisten joulutarina tulee olemaan Saiturin joulu eli klassikoilla mennään. Ja kun kirjoitan, että kerron joulutarinaa, niin todellakin kerron. Open läksynä onkin aina iltaisin lukea tarinaa eteenpäin sen verran, että osaan kertoa tarinaa sopivan pätkän eteenpäin.


Uuden opsin myötä on puhuttu paljon positiivisesta pedagogiikasta ja vahvuuksista. Me keskityimme syksyllä paljon tunteisiin ja vahvuuksiin olemme perehtyneet vasta alustavasti, niiden kanssa on tarkoitus tehdä töitä kevätlukukaudella enemmän. Marraskuun lopussa oppilaat kirjoittivat lapuille hyviä asioista toisistaan, muutama oppilas oli lapuissaan innostunut riimittelemäänkin tovereistaan, joten kun kokosin oppilaiden toisistaan kirjoittamat hyvät asiat syntyi jokaiselle oppilaalle runo. Runot ovat joulukuusen vieressä suljetuissa kääröissä ja joka aamu joulutarinan jälkeen yksi käärö avataan, runo luetaan ja arvuutellaan kuka on kyseessä. Ensimmäisistä kahdesta runosta oppilaat ainakin tunnistivat kuka on kyseessä.


Joulun aikaan tulee kerrattua myös oppilaiden kanssa suhde- ja suuntakäsitteitä niin suomeksi kuin englannissakin. Tänä vuonna tonttu vaihtaa päivittäin paikkaa luokassa. Joulutarinan jälkeen kun valot sytytetään kuuluukin kysymys "missä on tonttu?" Valtaosa oppilaistani on S2-oppilaita, joten tarkka paikan selittäminen on hyvää harjoitusta. Kirjoitamme vihkoihin päivämäärän ja missä tonttu on suomeksi ja englanniksi, näin samalla tulee kerrattua englannin kielen prepositioita sekä huonekalujen nimiä englanniksi. 

Lopputunnin ajan oppilaat tekevät yksin, parin tai ryhmän kanssa jotakin jouluaiheista tehtävää. Oppilaiden mielikuva tuntuu olevan, että nämä "joulutehtävät" ovat sellaista kevyttä "höntsäilyä", mutta itseasiassa tekevät aika paljon ihan oikeasti töitä leikin varjolla.

1.12. ryhmät saivat kymmenen paperilappua, joihin kuhunkin kirjoittivat yhden kirjaimen
P-I-P-A-R-K-A-K-K-U
Ryhmien tehtävänä oli muodostaa sanan piparkakku kirjaimilla mahdollisimman monta uutta sanaa, piparkakku oli muuten erinomainen sana tähän leikkiin, sillä uusi sanoja tuli parikymmentä. Samalla tuli opittua monta uutta sanaa ja mietittyä kaksoiskonsonantteja, kun ryhmät rakensivat sanoja.

2.12. oppilaat saivat netistä löytyneet vilinäkuvan ja tehtävänä oli kirjoittaa omien taitojen mukaan, joko yksittäisiä lauseita tai tarina kuvasta. Samalla tuli keskustelua eri maiden jouluperinteistä, sillä kuvasta löytyy joulupukin lisäksi Nikolaus ja "Musta-Pete".

Ensi viikolla jatkamme joulutehtävien parissa,
rauhallista joulun aikaa blogini lukijoille!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kymmenkertainen ja kymmenesosa


Kymmenkertaistamista ja kymmenesosan ottamista on harjoiteltu luokassa parin viikon ajan ahkerasti. Monikertaistamiseen lähdimme lumilinnojen avulla, sillä olihan viime viikolla Espoossakin täysi talvi. 


Aloitimme monikertaistamisen rakentamalla yhdestä linkkukuutiosta lumilinnan, se kolminkertaistettiin, kolminkertaistettiin ja vielä kerran kolminkertaistettiin. Hieman oli monikertaistaminen aluksi ruosteessa, mutta kun rakensimme ja samalla puhuimme mitä teemme niin alkoi homma vähitellen sujua. Samalla liikuttiin toki myös toiseen suuntaan ja keskusteltiin siitä, että 9 linkkikuution lumilinna on kolmasosa 27 linkkikuution lumilinnasta jne.


Kaikki oppilaat pääsivät rakentamaan lumilinnaa linkkikuutioista, lisäksi Smartille täydensin kuvaa rakenntuista lumilinnoista koko ajan tehtävän edetessä. Lumilinnojen rakentaminen toimi hyvänä alkulämmittelynä aiheeseen.


Jatkoimme aiheen työstämistä kymmenjärjestelmävälineillä. Kymmenkertaistimme aluksi ykköstä useita kertoja, sitten myös muita lukuja. Kymmenkertaistamisen ja kymmenesosanhan voisi opettaa nopeasti ohjeella lisää nollia tai siirrä pilkkua, mutta silloin harvempi oppilas oikeasti ymmärtää mitä tapahtuu. Kävimme kymmenkertaistamisen ihan pohjamutia myöden läpi, eli kun kymmenkertaistimme vaikkapa luvun neljä, otimme aluksi kymmenen neljän ykköskuution kasaa alustalle ja vaihdoimme sen jälkeen ne neljäksi kympiksi, kunhan hitaimmatkin laskijat olivat ehtineet todeta, että niistä tosiaan saa neljä kymppisauvaa koottua. 
Kun rutiini alkoi löytyä ja oivallukset syntyä, teimme kymmenkertaistamista nopeammalla tahdilla ja otimme suoraan kymppejä, satasia ja tuhansia ilman, että teimme aluksi näkyviin kymmenkertaista määrää. Sen tekeminen aluksi näkyville, oli kuitenkin ehdottoman tärkeää heikoille laskijoille, jotta heidän ei tarvinnut vain hyväksyä sitä mitä nopeammat laskijat sanovat vaan he saivat myös itse todeta asian olevan niin, että esim. kymmenen neljän kymppisauvan kasaa on sama asia kuin neljä satalevyä. 

Luku 24 kymmenkertaistettuna ja vielä kerran kymmenkertaistettuna,
eli satakertaistettuna.
Kun kymmenkertaistamista, satakertaistamista ja tuhatkertaistamista oli harjoiteltu kymmenjärjestelmävälineillä ja homma alkoi toimia, laitoimmekin pakan sekaisin ja vaihdoimme välineiksi rahan. Osa oppilaista vaihtoi sujuvasti välinettä, toisilla taas vei hetken ennen kuin osaaminen siirtyi välineestä toiseen. Mutta jälleen tuli todistettua, että raha motivoi oppilasta kuin oppilasta iästä riippumatta. 


Jonkin aikaa rahoilla yhdessä harjoiteltuamme oppilaat taulukoivat rahoja. Heillä itsellään oli rahaa x summa, pikkusiskolla oli kymmenesosan heidän rahoistaan, isoveljellä kymmenkertainen määrä, äidillä kymmenkertainen määrä verrattuna isoveljeen ja isällä kymmenkertainen määrä äitiin verrattuna. Kuinka paljon perheenjäsenillä on rahaa? Eikun töihin...

Oppilailla oli muutamia rahasummia merkittynä, mutta tehtävässä oppilaat itse pääasiassa päättivät mikä on lähtöluku,
josta he aloittavat kymmenkertaistamisen tai kymmenellä jakamisen. Tämä antoi heikommille laskijoille mahdollisuuden toimia helpommilla luvuilla ja taitavia laskijoita saatoi haastaa antamalla heille jonkin vaikeamman luvun. 4. luokkalaiset laskivat kokonaisluvuilla, kun taas taitaville 5. luokkalaisille tarjosin lukuja, joista tuli vastauksiksi myös desimaaliosia.

Kymmenkertaistimme myös pituusmittoja. Leväytimme luokan lattialle ison voimapaperirullan. Oppilaat työskentelivät kolmen oppilaan ryhmissä ja piirsivät aluksi paperille 36 mm pitkän janan. Pyysin kymmenkertaistamaan janan pituuden. Se sujui helposti, nopeimmat kirjoittivat pituuden ylös sekä millimetreinä että senttimetreinä. Ja taas kymmenkertaistettiin..



360 cm kymmenkertaistaminen ei onnistunutkaan enää luokassa, mutta mittasimme kymmenkertaisen jatkan mittapyörällä koulun käytävään. Kymmenkertaistamista tuli harjoiteltua paljon ja samalla pohjustimme jo mittayksiköiden muunnoksia. Neljäsluokkalaisten kanssa keskustelua käytiin vähän, mutta muutama viidesluokkalainen hoksasi, että 36 mm x 10 = 36 cm, joka kymmenkertaistettuna on 36 dm ja kun jälleen kymmenkertaistetaan on tuloksena 36 m.

Yhtenä viikon matikan läksynä oppilailla oli pistepaperille kolminkertaistaa
pinta-ala. Eipä ollutkaan ihan helppo tehtävä..

Kun kymmenkertaistamista oli harjoiteltu erilaisilla välineillä ja kokemuksia asiasta oli riittävästi, siirryimme kynäpaperitehtäviin aiheen parissa. Oppilaat saivat tehtäväkseen täydentää taulukkoa. Kun taulukkoa oli jonkin aikaa täydennetty, kyselin huomasivatko oppilaat jotakin... Ja olivathan he huomanneet! Jälleen oli niitä hetkiä, kun opettaja hihkuu riemusta, kun oppilas osasi selittää "No, se luku aina kymmenkertaistuu noissa ensimmäisissä ja kahdesta eurosta kahteen sataan euroon se satakertaistuu." 

Taulukon tavoitteena oli saada oppilaat huomaamaan, että luvut kymmen-
ja satakertaistuvat. Lisäksi harjoiteltiin kertolaskun osittamista, jotta kaikki
taulukon laskut voidaan laskea päässälaskuna ilman turvautumista allekkain-
laskuun. 

Tällaista on puuhattu 4.-5. luokan matikan tunneilla viime viikolla. Vielä ahkeroimme kuun loppuun lukualueen 0-10 000 ja päässälaskustrategioiden parissa. Joulukuun olen ajatellut omistaa geometrialle! 


lauantai 19. marraskuuta 2016

Martinpäivä 11.11.2016

Martinpäivää vietetään 11. marraskuuta Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Englannissa sekä monissa muissa maissa. Suomessa Martinpäivän vietto on jäänyt vuosien saatossa unohduksiin, mutta esimerkiksi steinerkouluissa vietetään vuosittain Martinpäivää. Tänä vuonna Espoo järjesti opettajille veso-koulutuksen Martinpäivästä ja lisäksi tarjolla oli hankerahaa Martinpäivän viettoon. Koska Martinpäivä on minulle steinerkoulusta tuttu, oli Martinpäivän viettoon helppo lähteä mukaan.

Martinpäivänä muistetaan 300-luvulla elänyttä Martinus Toursilaista, joka jakoi viittansa miekallaan kahtia ja antoi toisen puolen kerjäläiselle. Martinpäivän teemoihin kuuluvat lähimmäisten auttaminen ja lähimmäisenrakkaus. Martinpäivän perinteisiin kuuluvat mm. lyhtykulkue, Martista kertovan legendan esittäminen sekä Martinpäivän pullat. 


Lähdimme työstämään Martinpäivää oman yhdysluokkani sekä yhteistyöluokkanamme toimivan pienluokan voimin. Työskentely Martinpäivän ympärillä kesti parin viikon ajan.

Omassa luokassa kerroin aamunavauksena muutamia kertoja legendan Martista ja kerjäläisestä. Musiikin tunneilla oppilaamme treenasivat yhteistyöluokamme opettajan johdolla saksankielisiä lyhtylauluja: Ich gehe mit meine Laterne ja Laterne laterne kuuluivat tämän vuoden ohjelmistoon. Laulujen lisäksi oppilaat harjoittelivat säestämään ne ukulelella ja rummuilla. 

Tutustuimme myös ennen varsinaisia Martinpäivän valmisteluja valaistukseen draaman avulla. Työparini valmisteli kokonaisuuden, jossa tutkimme eri väristen valojen vaikutusta tunnelmaan. 
Leikimme valohippaa, jossa yläviistosta tuleva spotti syttyi ja osoitti eri paikkoihin luokassa. Leikkijöiden tehtävänä oli yrittää ehtiä ensimmäisenä spottiin.
Seuraavaksi jatkoimme pareittain tutkimalla valon suunnan vaikutusta ilmeisiin. Pareilla oli taskulamppu ja vuorotellen oppilaat tekivät ilmeitä ja tutkivat miten valon suunta vaikuttaa ilmeen tunnelmaan.
Muotoilija-leikissä parit muovailivat toisistaan erilaisia esineitä ja osoittivat valolla tärkeitä kohtia muotoilemastaa esineestä esitellessään sitä.
Taskulamppu-leikissä musiikin soidessa taustalla oppilaat liikkuivat aina annetun ohjeen mukaisesti esim. kuin murtovaras tai eläin, joka vaanii saalista. Liikkua sai vain silloin, kun oppilas oli valokeilassa. Valokeilan siirtyessä muualle tuli jähmettyä paikalleen.
Lopuksi tutkimme värivaloja ja niiden vaikutusta tunnelmaan: puolet luokasta oli yleisönä ja puolet esittäjinä ja vaihto tapahtui nopeasti aina valon vaihtuessa. Sinisen valon palaessa oppilaat liikkuivat valokeilassa kuin Etelänavalla palelevat pingviinit, punaisen valon palaessa oppilaat olivat vankeina pahan velhon tyrmässä ja vihreän valon palaessa oppilaat olivat menninkäisiä metsässä. Harjoituksen lopuksi keskustelimme eri värien vaikutuksesta tunnelmaan.

Olimme päättäneet esittää Martinpäivänä legendan Martista ja kerjäläisestä varjoteatterina koulukummeinamme toimiville eskareille. Sen lisäksi lyhtykulkueessa esitettäisiin musiikintunneilla harjoitellut laulut.
Oppilaat saivat itse valita mihin ryhmään he esityksessä haluaisivat, tarjolla oli vaihtoehtoina
- varjoteatteri (ryhmä valmisti nuket varjoteatteriesitykseen sekä huolehti nukkien liikuttamisesta esityksessä)
- valaistus (ryhmä tutustui vielä tarkemmin valaistukseen ja suunnitteli ja toteutti valaistuksen esityksessä)
- lukijat (ryhmä harjoitteli kertomuksen lukemista ilmeikkäästi ja selkeästi, ryhmä valmisteli myös pantomiimi version Martin legendasta)
- ääni (ryhmä suunnitteli ääniefektit esitykseen)

Martti kohtaa kylmässä palelevan kerjäläisen.
Kuviksen tunneilla oppilaat valmistivat kartongista ja silkkipaperista lyhdyt Martinpäivän lyhtykulkuetta varten.



Kymmenkunta oppilasta päätti valita haastavamman lyhtymallin.
Perjantaina 11. marraskuuta aamuhämärissä pimensimme koulun portaikon ja musiikin luokkaan johtavan käytävän ja valaisimme sen oppilaiden valmistamilla lyhdyillä (led-tuikut). Kun kaikki oli valmiina punaiseen viittaan pukeutunut Martti sekä ryhmä oppilaita lähti hakemaan yleisöksi kutsutut eskarilaiset ja kuljettivat heidät pari jonossa portaikkoon, jossa oppilaat esittivät lyhtylaulut.
Laulujen jälkeen matka jatkui musiikin luokkaan, jossa oppilaat esittivät legendan Martista ja kerjäläisestä varjoteatterina. Lopuksi kertasimme legendan pantomiiminä, jossa oppilaat esittivät ja sanoivat lauseen kerrallaan ja eskarilaiset toistivat perässä ja tekivät eleen.

Oli hyvin, hyvin kylmä yö.
Martti ratsasti.
Maassa istui kerjäinen,
hänen oli hyvin hyvin kylmä.
Martti otti miekkansa,
halkaisi viittansa kahtia.
Toisen puolen hän antoi kerjäläiselle.
Nyt miehen oli lämmin.
Kun mies aikoi kiittää,
Martti ratsasti pois.


Esityksen jälkeen jatkoimme Martinpäivän perinteitä matematiikan tunnilla ja leivoimme Martinpäivän pullaukkoja. Pullataikinan ohjeessa kaikki mitat olivat grammoina. Ensin keskustelimme massan mittayksiköistä, kokeilimme miltä tuntuu noin gramman painoinen rusina, entä n. 10 g painava tikkari. Sen jälkeen ryhmät alkoivat työhön ja VaNe-värisauvoja punnuksina käyttäen he mittasivat kaikki tarvittavat ainekset pullataikinaan.



Pullaukoista tulikin oikein herkullisen näköisiä ja makoisia (muutama antelias oppilas tarjosi maistiaisia opettajallekin 😋 ).


Jo leipomista aloittaessamme puhuimme Martinpäivän teemasta, omastaan jakamisesta ja siitä, että leipomamme pullat olisi tarkoitus jakaa kaverin kanssa. Vaikeaa omasta pullastaan jakaminen silti monelle oppilaalle oli. Muutaman jaettua omastaa oppilaat huomasivat, että jos minä jaan pullani niin kaveri tekee samoin ja sen jälkeen useampikin oppilas innostui jakamaan omansa kaverin kanssa.


Työskentelyn ohessa kerroin oppilaille myös muita lähimmäisenrakkauteen ja omastaan jakamiseen liittyviä tarinoita. Hyviä tarinoita löytyy mm. täältä. Lisäksi olen kirjoittanut pari vuotta sitten Martinpäivän vietosta ekaluokkalaisten kanssa OpenIdeat-blogissa.

Päivä oli mielestäni mukava ja olemme taas monta uutta kokemusta rikkaampia. Eiköhän Martinpäivän vietto jatku ensikin vuonna.



sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Aikamatkalla menneisyyteen - esihistoria

Tunnen olevani ensisijaisesti alkuopettaja, vaikka kyllähän näiden isompien muksujenkin kanssa on mukavaa työskennellä. Isojen oppilaiden opettamisessa minulle "se juttu", jota olen odottanut kovasti on historian opetus. Historiaa on vain yksi viikkotunti, joten päätin jaksottaa historian ja yltin jaksot siten, että nuo aineet vaihtelevat teemoissa. Näin historian jakso on tiivispaketti. Yhdellä viikkotunnilla opetettuna asiat leviäisivät todella pitkälle aikavälille ja kokonaiskuva asiasta jäisi vaillinaiseksi.

Siispä historian jakson kimppuun.. Aloitimme jakson vierailemalla Espoon kaupunginmuseossa weegeessä ja osallistumalla esihistoria-työpajaan. Siellä saimme pohjatietoja esihistoriasta ja sen jälkeen alkoi työskentely oman luokan kesken.

Tulen teon harjoittelua Weegeen esihistoriallisessa majassa. 

Lähdimme koko päiväksi metsään. Puolen tunnin patikoinnin jälkeen saavuimme sopivaan paikkaan metsässä, oppilaat pitivät pienen välitunnin ja osalla oli tietenkin jo nälkäkin, joten eväitä piti myös jo vähän syödä minun valmistellessani opetustuokiota.

Aloitin lukemalla oppilaille lyhyen tarinan ihmisten elämästä jääkauden jälkeisestä Suomesta. 

Tarina on Metsähallituksen Eräkummi-materiaalista. Osallistuessamme Metsäyhdistyksen metsäpäivään aiemmin
syksyllä minulle esiteltiin eräkummi-toimintaa ja sain mukaani materiaalipakkauksen. Eräkummi-toimintaan kannattaa
tutustua! Saat kaveriksesi toisen aikuisen, joka vie kanssasi luokkasi metsään ja osallistuu luokkasi opetukseen.
Tarinan jälkeen tutkimme aikajanaa, olin ottanut mukaani n. 4 metriä pitkän narun, jonka toiseen päähän olin merkinnyt maalasin teippiin "4 milj." ja toiseen päähän "2016". Merkit ensimmäisistä esi-ihmisistä on neljän miljoonan vuoden takaa, 2 miljoonaa vuotta sitten ihminen alkoi käyttää työkaluja, miljoona vuotta sitten ihminen nousi pystyasentoon. 100 000 vuotta sitten maapallolle ilmestyi Neandertalin ihminen ja 40 000 vuotta sitten nykyihminen. Huomasimme, että aika, jota me historian tunneilla käsittelemme on todella pieni koko ihmiskunnan historiassa, eihän niitä teippejä edes oikein mahtunut enää laittamaan 100 000v ja nykyhetken välille. 

Kun olimme saaneet ankkuroitua opiskelemamme ajanjakson aikajanalle, siirryimme itse toimintaan. Mietimme millaisia asumuksia kivikauden ihmisillä oli ja sitten vain töihin. Metsässä, jossa leikimme, oli hiljattain tehty metsänhoitotöitä ja majan rakentamiseen löytyi hyvin sopivia riukuja. Meidän asumuksemme jäi hieman harvaksi, mutta keskustelimme yhdessä siitä millä majan olisi voinut tilkitä tuulen pitäväksi, jokamiehen oikeuksia kunnoittaen jätimme kuitenkin sammalet maahan. Majan edustalle ilmestyi myös kivillä rajattu tulisija ja innostuipa muutama oppilas kokeilemaan saisiko tulen syttymään. Tuli ei onneksi syttynyt :) mutta tulen tekoa kokeillessaan oppilaille tuli ymmärrys siitä miten tuli syttyy, koska hekin saivat puun palan, jonka päällä he keppiä pyörittivät, lämpenemään.


Kun rakennelma oli valmis, istahdimme majaamme ja kertasimme taas oppimaamme. Jatkoimme miettimällä mitä muuta kivikauden ihmiset vielä tarvitsivat, kun heillä on asumus ja tulisija. Marjoja ja muita syötäviä kasveja löytyisi metsästä, oppilaat osasivat monta kasvia luetellakin, mutta totesimme, että jotain tukevampaakin olisi hyvä syödä. Siispä, tarvitaan aseita, jotta voidaan metsästää. Tässä kohtaa hieman fuskasimme, sillä emme ruvenneet lohkomaan kivistä veitsiä vaan minulla oli puutyöluokasta puukkoja mukana. Oppilaat kävivät etsimässä sopivan kepin ja sen jälkeen he saivat veistää kepistä valitsemansa aseen tai työkalun. Lopputuloksena oli nuolia, keihäitä, kivikirves ja erilaisia pieniä pistimiä, joilla voi vaikkapa syödä.


Aseiden valmistuksen jälkeen opittu kerrattiin taas kokoontumalla majaan istumaan. Pohdimme myös samalla mitä riistaa milläkin aseella voisi metsästää. Keskustelimme myös tavoista, joilla metsästettiin. Ansakuopista, eläinten hätyyttelemisestä rotkoon vai umpinaiseen solaan ja siitä kuinka ihmisten piti alkaa tehdä yhteistyötä voidakseen hankkia ruokaa isommalle heimolle.

Metsäretki jatkui, kun patikoimme koko luontopolun ympäri. Kivikausi imaisi osan oppilaista niin vahvasti mukaansa, että koko loppumatkan eli n. 5 km ajan, he vaanivat matkalla saalista ja leikkivät kivikauden elämää koko ajan kerraten oppimaansa. Ajoittain oppilaat tulivat aina minulle kertomaan mitä olivat saalistaneet ja millä tavoin sekä siitä miten olivat saaliin jakaneet ja mitä aikoivat saaliin eri osista valmistaa. Minä tietenkin kyselin kovasti, jotta oppilaat joutuisivat vielä enemmän hyödyntämään oppimaansa sekä opastin ja kerroin lisää kivikauden elämästä, jonka oppilaat heti hyödynsivät leikissään. Aivan ihania nuo mun kullanmurut <3


Työskentelymme luokassa kivikauden merkeissä jatkui ja seuraavan historian tunnin koittaessa oli luokkaan ilmestynyt lakanoista kaapien väliin rakennettu maja, johon kaikki ahtauduimme sisään. Majaa valaisivat vain muutamat led-tuikut. Majan pimeydessä kerroin oppilaille kertomukset Lascaux´n luolamaalausten löytämisestä. Olin myös tehnyt iPadilla Keynote-esityksen, johon olin koonnut kuvia luolamaalauksista. Keskustelimme luolamaalausten aiheista ja merkityksestä kivikauden ihmisille.


Seuraavaksi olikin aika siirtyä maalaamaan luolamaalauksia itse. Jokainen sai palan voimapaperia, joka rytisteltiin saadaksemme aikaan kalliomaisen rosoisen pinnan. Luokka oli edelleen pimennettynä ja led-tuikkujen valossa maalaisimme sormimaalauksena kalliomaalauksia punaisella maalilla.


Viimeistelimme töiden reunat polttamalla niitä pihalla. Komeita maalauksista tulikin. Moni oppilaista halusi maalata majassa sisällä ja maja jätettiin luokkaan. Ryhmä oppilaita jäi leikkimään majaan koulun jälkeen minun pitämäni tukiopetustunnin ajaksi. Kun minä viimein ajoin oppilaat ulos, tuo noin kymmenen oppilaan joukko siirtyi koulun pihalle leikkimään kivikautta. Minun lähtiessäni koululta, noin kaksi tuntia koulupäivän päättymisen jälkeen oli leikki vielä käynnissä. Tämä aihe tosiaan upposi oppilaisiini. 





Seuraavana päivänä kokoonnuimme vielä majaan, joka oli jätetty luokkaan ja keskustelimme luolamaalauksista ja niiden merkityksistä. Vähitellen keskustelu siirtyi esihistorian ihmisten uskontoon ja shamaaneihin. Tutustuimme muinaissuomalaisten jumaliin ja shamaaneihin keskustellen. Työskentely jatkui saven muovailulla. Oppilaat saivat pienen nokareen savea ja pohtivat, jos he eläisivät kivikaudella, mikä olisi sopiva toteemieläin tai suojelija heille itselleen. Savesta muovautui mm. mammutin syöksyhampaita, suden kynsiä, koiria, hain evä ja kilpikonna.

Oppilaiden toteemieläimiä.
Tutustuimme kivikauden ihmisten vaatteisiin ja ompelutekniikkaan valmistamalla savesta muotoilemillemme toteemieläimille amulettipussit. Tutustuimme ompelutekniikkaan tekemällä nahkaan reiät naskalilla (huijasimme emmekä lohkoneet kivestä sopivaa työkalua) ja pujotimme langan tekemistämme rei´istä läpi. Samalla saimme aikaan hyvän keskustelun siitä, kuinka tarve saa ihmiset keksimään työkaluja. Langan pujottaminen nahkaan tehtyjen reikien läpi ei ollutkaan ihan helppoa vaikka rei´istä yritti tehdä kuinka isot. Myönnetään käytimme myös neuloja ompeluun, kaikkien mielenterveyden säästämiseksi :)



Neljäsluokkalaiset kantoivat amulettipussejaan ylpeinä. 
Viimeisenä kivikauteen liittyvänä työnä teimme ympäristöopin teemoista valoa ja varjoa yhdistävän muotoilutyön. Oppilaat muotoilivat kanaverkosta itselleen ihmishahmon, joka muokattiin tekemään jotakin kivikauden askaretta.


Kanaverkosta muotoiltu hahmo sai muotoja foliosta, johon se käärittiin ja kiinnitettiin alustaan.


Lopuksi oppilaat tutkivat hämärässä taskulamppujen valossa, millaisia erilaisia varjoja hahmoista saa aikaan valoa eri suunnista näyttämällä. Oppilas valitsi jonkin varjoista ja kaverin pitäessä lamppua oppilas piirsi varjon lyijykynällä ja väritti lopuksi tussilla alustaan.



Saaliseläintä ansaan hätyyttävä kivikauden metsästäjä.


Jakson päätteeksi päädyin järjestämään oppilaille oppimistehtävän, esseen aiheet ilmoitin etukäteen (kivikauden asuinpaikka, metsästys kivikaudella tai työkalut ja niiden valmistus kivikaudella). Kertasimme jaksolla opittua luokassa keskustellen ja asioita käsitekarttaan kooten. Käsitekarttaa sai halutessaan täydentää kotona. Koulussa "koepäivänä" oppilas sai käyttää käsitekarttaa apunaan, kun hän kirjoitti esseen valitsemastaan aiheesta ja samalla osoitti mitä hän oli jakson aikana oppinut. 

Esihistorian-jakso oli mielestäni onnistunut ja motivoiva. Pääsimme tekemään vaikka mitä, innolla jo odotan, että tammikuussa pääsemme korkeakulttuurien pariin!