lauantai 18. maaliskuuta 2017

Pohdintoja kirjatilausten tiimellyksessä..

Kirjatilauksia suunnitellaan paraikaa kaikissa kouluissa. Itsekin olen selannut matikankirjoja ja pohtinut minkä kirjasarjan otan (kun VaNea ei 5.-6. luokille ole) vai otanko ollenkaan..

Toiminnallisuuden lisääntyessä moni opettaja pohtii tarvitaanko kirjoja lainkaan. Voisiko kirjat jättää ekaluokan syksyllä tilaamatta? Minä olen vanettanut vuosien varrella sekä toisen kustantajan oppikirjan kanssa (koska määräaikaisena minulla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa kirjatilauksiin), yhden vuoden kirjattomana sekä vane-kirjan kanssa. Muiden kustantajien kirjojen kanssa vanettaminen oli työlästä, oppikirjat kun porhalsivat eteenpäin aivan erilaisella tahdilla kuin vane, eivätkä kirjan tehtävät ja malli tukeneet oppilaille opettamaani. Silloin tuntuikin, että oppikirjoihin sijoitetut rahat menivät hukkaan, kun jouduin valmistamaan itse vanetukseen sopivaa lisämateriaalia oppilaille.

Kirjaton vuosi oli stressittömämpi, koska minun ei tarvinnut huolehtia köyhän kunnan vähienkin rahojen tuhlaamisesta puolityhjiksi jääneisiin kirjoihin. Toisaalta vanen työllistäessä opettajaa muutenkin perinteisiä menetelmiä enemmän piti minun lisäksi vielä valmistaa oppilaille vane-henkistä materiaalia kotitehtäviä ym. kynäpaperitehtäviä varten.

Vaikka toiminnallisuus alkuopetuksessa korostuu, tarvitaan alkuopetuksessa
myös abstraktion tien kolmannen saaren harjoituksia. Menetelmän oma oppi-
materiaali tarjoaa esim. opittujen laskustrategioiden harjoitteluun sopivia tehtä-
väsarjoja. Netistä löytyvät tehtäväsarjat harvemmin on laadittu siten, että niissä
voi hyödyntää vaikkapa tuplia ja melkein tuplia tai niistä löytyy analogioita.


Vaikka alkuopetuksessa toiminnalliset työtavat korostustavat eikä kirjallisilla tehtävillä ole niin suurta roolia kuin ylemmillä luokilla, tarvitaan alkuopetuksessa niitäkin. Opettajan tienviitan monisteet ovat oiva apu, mutta eivät yksin riitä oppilaan kirjallisiksi tehtäviksi, sillä laskurutiiniakin pitää saada alkuopetuksessa. Toki netistä löytyy tehtäväsarjoja, mutta niissä hyvin harvoin on huomioitu esimerkiksi analogioita. Itse ei mitenkään jaksa kaikkea tehdä ja miksi tehdäkään, kun ne valmiit ja loppuun asti mietityt tehtäväsarjat löytyvät menetelmän mukaisesti oppikirjasta.

Kirjattomuutta harkitessa kannattaa pohtia myös seuraavia kysymyksiä:
- Miten monistettava materiaali kulkee kodin ja koulun väliä? 
- Miten monisteita säilytetään, jotta ne pysyvät tallessa ja siisteinä?
- Kuinka iso paketti kopioitua materiaalia oppilaalle annetaan kerrallaan?

- Mistä kokoat monistettavan materiaalin? 
- Riittääkö aika omien monisteiden tekoon?

Tänä vuonna olen 4.-5. yhdysluokassa työskennellyt kopioidun 4. luokan vane-materiaalin kanssa ja näiden monistevihkosten jatkuva katoaminen ja tuhoutuminen repun pohjalla on ollut iso ongelma joillain oppilailla. Oppikirja ei katoa niin helposti kuin monisteet tuppaavat tekemään.

Vihkosta oppilaan oma työkirja? 
Itse arvostan vihkotyötä, mutta vihkotyö vie paljon aikaa. Jos kaikki tehtävät kirjoitetaan ja piirretään itse vihkoon, vie se paljon aikaa myös isommilta oppilaita, saati sitten pieniltä. Eli toistojen määrä jää vähäiseksi… Vai liimaavatko oppilaat vihkoon sinun laatimiasi tehtävälappuja? Liimataanko matikan tunneilla paperia paperin päälle? Pieni viherpiipertäjä minussa herää…


Tutustuttaessa lukualueeseen 0-1000 teimme inventaarion koulumme
toimistotarvikevarastoon. Tunnin lopuksi tarkastelimme asiaa kirjasta,
jossa myöskin laskettiin vihko- ja klemmaripakkauksia eli sama
teema löytyi niin toiminnasta kuin oppimateriaalista.

Viime vuosi oli ihana, 3. luokka vanettaen vaati paljon työtä, mutta minulla oli kirja! Ensimmäistä kertaa pääsin vanettamaan oppikirjan kanssa! Olihan se mahtavaa! Ensin opiskeltiin asia toiminnallisesti abstraktion tietä kulkien ja sen jälkeen kirjasta löytyi harjoitus, joka täydensi opitun asian.  Aiemmin olin aina saanut tuskailla oppikirjan kanssa, nyt opetus ja oppikirja kulkivat käsi kädessä. Oppikirjan kuvitus palautti oppilaalle mieleen juuri tehdyn toiminnallisen harjoituksen ja oppilaan oli helppo siirtyä abstraktion tien viimeiselle saarelle ja tuottaa kirjallisesti opittu asia näkyviin.

Matematiikkaa 1a:n liitteisiin kuuluu mm. lapsikortit, joita käytetään vanettaessa
jatkuvasti erilaisten harjoitusten tekemiseen.

Näiden kokemusten jälkeen, en jättäisi  menetelmän mukaista oppikirjaa tilaamatta, en edes ekaluokan syksyllä. Ekaluokan syksylläkin tarvitaan kirjallisia harjoituksia tukemaan oppimista ja toisaalta opitaan rutiineja myöhempää opiskelutaivalta varten. Ekaluokan syksyn oppikirjan mukana tulee myös melkoinen määrä materiaalia, jota tarvitaan 1.-3. luokilla kuten lapsikortit, Tossu-pelikortit (pistekortit), sinipunakiekot, mosaiikkipaloja ja opetusrahoja. Etenkin lapsikortteja tarvitaan vanetettaessa hyvin usein. Sitkeästi tuntuu myös elävän uskomus siitä, että Matematiikkaa-sarjan oppikirjat olisivat kalliimpia kuin muut kirjat. Itse asiassa vane-kirjat ovat samanhintaisia tai muutamissa tapauksissa jopa halvempia kuin isojen kustantamoiden matematiikan oppikirjat.

Näille kirjoille toivottavasti
saadaan jatkoa ja vanetus pääsee
jatkumaan ylemmilläkin luokilla.


Oppikirjan tilaamista ja kirjattomuutta pohtiessa kannattaa myös muistaa, että Varga-Neményi ry kustantaa itse Matematiikkaa-oppikirjasarjan. Oppikirjamyynnillä rahoitetaan uusien oppikirjojen kustantaminen. Esimerkiksi parhaillaan olemme aloittelemassa 4. luokan oppimateriaalin suomalaistamista, kyseessä ei ole ihan pikkujuttu ja siihen tarvitaan myös rahoitusta. Uusien oppimateriaalien työstäminen rahoitetaan oppikirjamyynnillä. Eli tilaamalla menetelmän mukaiset oppikirjat varmistat, että tulevaisuudessa sinulla mahdollisuus vanettaa kolmannen luokan jälkeenkin!


Oppikirjatuloilla rahoitetaan myös muu Varga-Neményi ry:n toiminta eli esimerkiksi maksuttomat kesäseminaarit, vargajaiset ja kertauspäivät. Kesän 2017 kesäseminaari järjestetään muuten Kokkolassa, olethan merkinnyt sen jo kalenteriin? Tavataan siellä!





P.S. Mihin sitten itse päädyin isojen oppilaiden kanssa, kun vane-kirjoja ei 5.-6. luokille ole? Kaikkien pohdintojen jälkeen päädyin tilaamaan ensi vuodeksi Neeviikuu-oppikirjat sekä yhdysluokkani vitosille että kutosille. Neeviikuu näyttää seuraavan melko hyvin Espoon opsia vuosiluokkien osalta. Oppikirjasta löytyy VaNe-henkisiä tehtäviä ja oppikirjan layout tuntuu muutenkin vane-open makuun sopivalta. Kovin isolla lukualueella tässäkin kirjasarjassa touhutaan, mutta mikään ei estä hyppäämästä yli 5. luokalla jaksoa, jossa lasketaan miljoonilla. Opettajan opasta materiaaliin en ole nähnyt, joten sen osalta on paha arvioida onko sekin VaNe-henkinen. Uskon, että Neeviikuu-oppikirjan kanssa voimme vanettaa läpi viidennen ja kuudennen luokan, paljon työtä toisen kustantajan kirjan kanssa vanettaminen tietenkin tulee aiheuttamaan, mutta rohkeasti kohti uusia haasteita! J

lauantai 18. helmikuuta 2017

Sanaluokat: substantiiveja ja sijamuotoja

Substantiivi kulkee tässä 
sormellansa näyttämässä:
talo, kivi, tie ja puu, 
niitty, järvi, pilvi, kuu, 
seinä, tuoli, lautanen, 
silmä, käsi ihmisen. 

Joskus sentään tähytään 
aivan näkymättömään, 
ajatuksin sormin saa 
substantiivi osoittaa: 
ilo, suru, kantaminen, 
kitsaus ja antaminen, 
hyvyys, lämpö, rakkaus, 
kunto, mieli, kauneus. 

Sanaluokkien parissa siirryimme seuraavaksi työskentelemään substantiivien kanssa. Koska luokkani on yhdysluokka ja 5. luokkalaisten opetussuunnitelmaan kuuluvat sijamuodot, otin koko porukalla sijamuodot työn alle. 5. luokkalaisilta vaadin sijamuotojen nimeämisen, 4. luokkalaisille riittää, että he osaavat käyttää sijamuotoja oikein ja osaavat yhdistää kysymyssanan ja oikean muodon sanasta.

Kaikki substantiiveja käsittelevät kielioppitunnit aloitimme substantiivirunolla, jonka aika moni oppilaista osaa jo ulkoa. Runo on myös puhuttanut paljon. Oppilaat muistavat helposti, että substantiiveja voi osoittaa. "Ajatuksen sormin osoittamisesta" olemme puhuneet paljon ja pohtineet mitä se tarkoittaa ja samalla abstraktien asioiden nimeäminen myös substantiiveiksi on avautunut monelle oppilaalle.

Substantiivien kanssa meillä oli käytössä pysäkkityöskentely, kuten verbien kanssa. Pysäkkityöskentelyn aikana en puhunut vielä sijamuodoista, vaikka oppilailta nousikin huomioita sanijen eri muodoista. Jos haluat tulostaa substantiivi-pysäkit, löydät ne täältä.



Kysymys-vastauskortit voit tulostaa täältä.









Pysäkkityöskentelyn jälkeen tutkimme vielä erikseen kahdella oppitunnilla sijamuotoja ja substantiiveja. Teimme kaikille vihkoon muistiinpanot talosta, johon kirjattiin mallit sijamuodoista. 



Leikimme koko luokan voimin sijamuotosalaattia. Oppilaat nostivat salaisuuspussista lapun, johon oli kirjattu sijamuoto ja kysymyssana (kortit sanaluokkasalaattiin löydät täältä). Aluksi pelasimme niin, että sanoin sijamuodon ja kaikki, joiden lapuissa luki sama sijamuoto vaihtoivat paikkoja. Sitten vaihdoimme paikkoja kysymyssanan mukaan ja lopuksi taivuttamalla talo-sanaa eri sijamuodoissa. Eli jos sanoin "talossa" kaikki, joiden lapussa luki inessiivi/missä vaihtoivat paikkoja. Tässä vaiheessa pelasimme vain yhdellä sanalla, jota taivutettiin. Valtaosa oppilaistani on S2-oppijoita ja sanojen vaihtaminen oli vielä liian haastavaa ja leikki hidastui liikaa, jos sana koko ajan vaihtui.

Leikkimisen jälkeen työskentelimme vielä ihan peruskielioppiharjoitusten kanssa (oppikirja) sekä muutamien toiminnallisten pisteiden avulla.

Teimme lattiamuodoista ruutuhyppely-ruudukon. Jokaiseen lattimuotoon oli maalarinteipillä merkitty kysymyssana (mikä? mitä? minkä? kenen? mihin? missä? jne.). Oppilaat aloittivat ensin hyppimällä ruudukon omalla nimellään, sen jälkeen he valitsivat jonkun substantiivin, jota taivuttaen he hyppivät ruudukon. Ruutuhyppely oli kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva ja oppilaita motivoiva tapa treenata taivutusmuotoja.



Kalastuspelissä oppilaat valitsivat substantiivin, ensimmäinen ryhmä valitsi erinomaisen sanan "lohi" ja alkoi vuorotellen kalastaa. Kaloissa luki sijamuotoja ja oppilaat taivuttivat sanansa aina annetussa sijamuodossa. Jokaisella oppilaalla oli oma vihko ja siinä oleva talo-kuva auki, jotta sieltä saattoi tarkistaa mikä sijamuoto oli kyseessä. Kalastuspeli on hankittu Tigeristä. Olen myös aiemmin tehnyt vastaavan kalastuspelin Matikasta Moneksi-kirjan tulostettavista kaloista, olen laminoinut kalat ja kiinnittänyt niihin klemmarit. 



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Verbejä ja historiaa

Hei menoa ja elämää,
kun verbi mailla temmeltää:

Se vyöryy, hyörii, hyppelee
ja työntää, sulkee, aukaisee.

Se menee, juoksee, tömistää,
myös hiipii, hohtaa, kimmeltää,
tai pesee, hankaa, puhdistaa
ja höylää, hakkaa, rakentaa...

Sanaluokkien kanssa työskentely alkoi historian jakson ohessa käsitellessämme muinaista Mesopotamiaa. Aloitimme työskentelyn jakson alussa tutkimalla jaksoon liittyvää sanastoa. Oppilaat luokittelivat sanat substantiiveihin, adjektiiveihin ja verbeihin aikaisempien vuosien osaamisensa perusteella. Samalla keskustelimme sanojen merkityksestä. 



Leikimme pantomiimia jaksoon liittyvillä verbeille. Tutkimme myös oppikirjan kuvaa, jossa kuvattiin ammatteja, jotka kaksoisvirranmaassa kehittyivät. Nimesimme ammatit ja kirjoitimme lauseita, joissa oppilaat kertoivat mitä kunkin alan ammattilainen tekee. Keskityimme tässäkin sanastoon ja pohdimme yhdessä erilaisia verbejä, jotka ammattiin liittyivät.



Työskentelimme Mesopotamiasta kertovan tekstin parissa. Jaoin oppilaille alla olevat tekstit, puolet oppilaista sai ylemmän ja puolet alemman tekstin. Tehtävänä oli alleviivata tekstistä verbit punaisella ja kirjata vihkoon verbien perusmuodot. Oppilaiden välille syntyi luonnostaan keskustelua, kun he tekivät yhteistyötä ja hoksasivat, etteivät tekstit olekaan ihan samanlaisia. Mitä eroa niissä sitten on? Tämän keskustelun myötä pääsimme keskustelemaan aikamuodoista. 


Työskentelimme myös toisen Mesopotamia-tekstin kanssa. Teksti oli kirjoitettu preesensissä ja oppilaiden tehtävänä oli jälleen etsiä verbit ja sen jälkeen oppilaat kirjoittivat tekstin uudelleen imperfektissä.



Opetustuubi-kanavan Verbit-video kertasi pistetyöskentelyn alussa aikamuodoista opitut asiat.

                                         

Lisäksi työskentelimme kahden kielioppitunnin ajan pistetyöskentelyn avulla ja treenasimme verbejä. Alta löydät verbipysäkkitehtävät, jos haluat tulostaa ne, löydät ne täältä. Pistetyöskentely sujui hyvin, oppilaistani moni innostuu paiskimaan töitä urakalla silloin, kun he selkeästi näkevät kuinka monta tehtävää on tehtävänä ja siirtymät sujuvat tällaisissa urakkamuotoisissa tehtävissä, vaikka ne monesti muuten aiheuttavat osalle oppilaista haasteita. Nopeimmat ehtivät tehdä kaikki tehtävät, hitaimmille riitti, että tekivät niin monta kuin ehtivät, jos työskentelivät koko ajan eivätkä lusmuilleet.















keskiviikko 1. helmikuuta 2017

4.-5. luokan geometriaa ja avaruuskappaleita

Joulukuu-tammikuu on luokassani ollut geometrian jaksoa. Joulukuussa tutkimme tasokuvioita ja nyt tammikuussa ovat vuorossa olleet avaruuskappaleet. Viime vuonna nykyisten 4. luokkalaisten kanssa tutustuimme suorakulmaiseen särmiöön, joten tänä vuonna jatkoimme siitä eteenpäin. Suorakulmaisia särmiöitäkin tarkasteltiin jakson aikana, mutta palaan niihin liittyviin harjoituksiin myöhemmin, kun kirjoittelen suorakulmaisen särmiön tilavuudesta ja sen pohjustamisesta.



Rakennetaan, piirretään, tutkitaan ja luokitellaan kappaleita ja kuvioita. Luokitellaan kappaleet lieriöihin, kartioihin ja muihin kappaleisiin. Tutustutaan tarkemmin suorakulmaiseen särmiöön. (Espoon OPS 4. lk)

Rakennetaan, piirretään, tutkitaan ja luokitellaan kappaleita ja kuvioita. Tutustutaan tarkemmin ympyrälieriöön, ympyräpohjaiseen kartioon ja pyramidiin. (Espoon OPS 5. lk)

Ylläolevat ohjeet tarjosi Espoon ops geometristen kappaleiden käsittelyyn. Oppilaideni käytössä olevia Matikka-kirjoja selasin turhautuneena, viidennen luokan kirjassa ei ole mitään geometrisista kappaleista, nelosten kirjassa on jotain hyvin lyhyesti. Käytössämme on kyllä vanhan opsin mukaiset kirjat (edellinen opettaja päätti vitosille tilata vanhaa painosta ja nelosten kirjat keräsin koulun hyllyiltä pölyttymästä, kun totesin ettei nelosten kirjoista kannata maksaa, kun niitä niin vähän käytämme vanettaessa), mutta silti luulisi, että kirjoissa jotakin tästä aiheesta olisi ollut. Siispä tuumasta toimeen, etsimään sopivia toiminnallisia ja kirjallisia harjoitteita...



Aloitimme jakson jakaantumalla ryhmiin, jokaisesta ryhmästä oppilas lähti tutkimaan kirjastoon geometrisistä kappaleista rakentamaani rakennelmaa. Samat kappaleet olivat jokaisella ryhmällä pöydällä. Kirjastossa rakennelmaa tarkastanut oppilas tuli oman ryhmänsä luokse ja alkoi selittää (kädet selän takana) miten kappaleet tulisi asetella. Selittäjä sai käydä tarkistamassa, että muisti oikein, alkuperäisestä rakennelmasta ja jatkaa selittämistä kunnes rakennelma oli valmis. Harjoituksen tavoitteena oli saada lapset puhumaan ja kuvailemaan kappaleita, joille heillä ei vielä tässä vaiheessa ollut nimiä. Myös suhde- ja suuntakäsitteitä tuli kerrattua. Huomasin tosin, että kun sanat loppuivat, alkoivat oppilaat kumarrella pöydän edessä osoittaen nenällään mikä kappale pitäisi laittaa mihinkin (kädet olivat selän takana, jotta ei voisi osoitella). Lisää haastetta harjoitukseen saa siten, että alkuperäisen rakennelman nähnyt oppilas selittää näkemäänsä luokan ovella yhdelle ryhmänsä jäsenelle, joka vuorostaa tulee pöydän ääreen neuvomaan miten pöydän ääressä istuvien tulisi kappaleet asetella.



Leikimme jakson aikana myös useamman kerran VaNesta tuttua portinvartija-leikkiä. Oppilaat asettuivat jonoon eteeni kädessään valitsemansa geometrinen kappale. Jaoin oppilaat kahteen ryhmään valitsemani ominaisuuden perusteella. Kun oppilaat oli jaettu ryhmiin, he vertailivat geometrisia kappaleitaan ja yrittivät päätellä minkä ominaisuuden perusteella jako tehtiin.

Portinvartija-leikissä jokainen oppilas oli valinnut itselleen yhden geometrisen kappaleet ja keskustelimme millaisista tasokuvioista oppilaiden valitsemat kappaleet voisi rakentaa. Kappaleiden tahkot piirrettiin vihkoon, jotta samalla saatettiin tarkistaa, olimmeko päätelleet oikein. Oppilas siis asetti kappaleensa vihkoon ja piirsi kynällä kappaleet kunkin tahkon kappaleen avulla.



Eräällä oppitunnilla rakentelimme itse erilaisia kappaleita. Oppilaat saivat monisteita, joissa oli erilaisia tasokuvioita. Oppilaiden tehtävänä oli leikata tasokuviot irti ja rakentaa niistä erilaisia kappaleita. Tutkimme mistä kaikista tasokuvioista voi rakentaa kappaleet ja mistä ei.. sellaisiakin tasokuvioita nimittäin löytyi..
Itse rakennettujen kappaleiden ominaisuuksia tutkittiin ahkerasti, samalla opimme käsitteet tahko, särmä ja kärki.



Kappaleiden vaipat ovat kiinnostavia ja vaativat melkoisesti hahmottamista. Oppilaat saivat kuution vaipan, jonka he leikkasivat irti ja ensimmäisenä tehtävänä oli värittää kuution vaipasta samansuuntaiset tahkon saman värisiksi. Tämä oli vielä suhteellisen helppoa, koska irtileikattua vaippaa saattoi taitella ja tarkistaa, mitkä tahkot ovat samansuuntaiset. Haastetta tuli, kun tutkimme erilaisia kuution vaippoja ja jälleen väritimme samansuuntaisia tahkoja.

Aiemmin kuvasin portinvartija-leikkiä, samankaltaisia luokitteluharjoituksia teimme oppilaiden kanssa lähes joka tunnilla joko koko porukka yhdessä tai pöytäkunnittain. Erään tällaisen luokittelun seurauksena tutustuimme lieriöihin, kartioihin ja muihin kappaleisiin. Minä tein oppilaille luokittelun ja yhdessä lähdimme pohtimaan, mitä kunkin ryhmän kappaleilla on yhteistä. Oli aivan mahtavaa huomata, kuinka ekaluokasta alkaen vanetetut neljäsluokkalaiseni näkevät ominaisuuksia kappaleissa. Heidän keskusteluistaan ja pohdinnoistaan nousivat täsmälliset määritelmät lieriöille ja kartioille:
"Noissa on pohja ja katto samanlaiset!" (lieriöt)
"Noissa kaikissa on tuommonen huippu, jota muissa kappaleissa ei ole." (kartiot)

Omista havainnoista nousseet ominaisuudet ja niille annetut nimet jäivät oppilaille helposti mieleen ja seuraavilla tunneilla lieriöiden ja kartioiden luokittelu sujui helposti.



Tutkimme eri kappaleista niiden särmien, tahkojen ja kärkien määrää. Harjoiteltuamme sitä useita kertoja konkreettisilla esineillä, tutkimme särmien, tahkojen ja kärmien määrää myös monisteista ja piirroksista. 

Iloa ongelmanratkaisuun-kirjan (toim. Sirpa Wass) opastuksella rakentelimme vielä askartelutikuista ja muovailuvahasta erilaisia kappaleita. Pyysin oppilaita rakentamaan kappaleita käyttäen korkeintaa 11 tikkua. Laskimme särmiä ja kärkiä oppilaiden rakennelmista ja luokittelimme me lieriöihin ja kartioihin.


Tutustuimme vielä jakson lopuksi kappaleiden vaippohin. Jokainen oppilas sai monisteen, jonka ylälaitaan oli nimetty jokin geometrinen kappale ja piirretty 1-2 tahkoa kappaleesta. Ensin oppilaat etsivät ne luokkatoverit, joilla on sama geometrinen kappale nimettynä. Sen jälkeen oppilaiden tehtävänä oli piirtää kappaleen muut tahkot. Kun tahkot oli oppilaiden mielestä oikein piirretty niin, että niistä voisi kasata nimetyn kappaleen, he leikkasivat tahkot irti ja kokosivat teipillä ryhmästä yhden kappaleen kokonaiseksi. Muista tahkoista oppilaat rakensivat erilaisia vaippoja ko. kappaleelle. Lopuksi erilaiset vaipat sekä rakennettu kappale kiinnitettiin paperille ja samalla oppilaat laskivat vielä kerran kappaleensa tahkot, särmät ja kärjet, jotka kirjattiin ylös.


Jotta TVT:kin tulisi huomioitua yritin etsiä AppStoresta geometrian jaksolle sopivia sovelluksia, mutta järkevät sovellukset olivat vähissä. Lumion Shapes harjoittaa oppilaiden hahmottamista ja siinä tulee asetella tangram-palasia kuvioiden sisään. GeometryBlocks on tetriksen tyylinen peli, jossa ei ole vaadita kolmiulotteista hahmottamista, vaikka sovelluksen logon perusteella niin oletin. Tulitikut-sovellus vastaa ELLIssäkin myynnissä olevaa Digit-peliä, jossa tiettyä määrää tulitikkuja siirtämällä tulee muodostaa annettu kuvio. Shapes-sovellus sen sijaan tarjoaa yhteistä tutkittavaa koko luokalle. Sovelluksessa on erilaisia geometrisia kappaleita, joita voi sovelluksessa käännellä ja niiden vaipat voi avata. Lisäksi sovellus näyttää kaikki erilaiset vaihtoehdot, valitun kappaleen vaipoista. 
Kappaleiden vaippoja voi hyödyntää siten, että oppilailla on jokaisella kädessään tarkasteltava kappale ja opettaja näyttää vaipasta tahkoa ja oppilaan tulee löytää kyseinen tahko omasta kappaleestaan. Harjoitus on selkeämpi oppilaille kun yksi kappaleen tahkoista merkitään esim. maalarin teipillä ja opettaja maalaa sovelluksessa myös annetusta kappaleesta yhden tahkon eri väriseksi, jolloin tuo yksi tahko on kaikilla merkitty.




Jakson lopuksi harjoittelimme piirtämään suorakulmaisia särmiöitä (ja pyramideja) kolmiulotteisesti. Viimeistelimme jakson tekemällä pölypastelliliiduilla geometrisia kappaleita kuviksen tunnilla. Samalla tuli harjoiteltua kolmiulotteista piirtämistä sekä hieman valoa ja varjoa. Työ oli haastava, mutta oli hauska huomata, että kappaleiden piirtäminen motivoi muutamia sellaisia oppilaita, jotka eivät yleensä jaksa kuviksen tunneilla keskittyä pikkutarkkaan työhön. Nyt he sen sijaan istuivat liitujen kanssa kieli keskellä suuta ja pyysivät apua, miten kappaleet tulisi piirtää ja miten valo pitäisi kappeleiden pinnalle heijastaa.


Tällaisia juttuja muun muassa touhusimme geometristen kappaleiden jakson aikana. Tärkeintä jakson aikana oli kappaleiden tarkastelu, niiden vertailu ja havaintojen sanoittaminen. Kun yhdessä keskustelimme kappaleista joka tunnilla saivat oppilaat mallin siitä, miten kappaleita kuvataan matematiikan kielellä. Määritelmät ja käsitteet jäivät mieleen, kun niihin aina palattiin yhteisissä keskusteluissa. 



maanantai 23. tammikuuta 2017

Paluu joululomalta arkeen ja blogin herättelyä..

Blogi on elänyt pidemmän aikaa hiljaiseloa... Joulu-tammikuussa koulussamme on todistusten kirjoittamisen sijaan ahkeroitu arviointikeskustelujen parissa. Arviointikeskustelut ovat olleet antoisia ja hienoa on ollut, kun minulla on ollut puolituntia aikaa ihan jokaiselle oppilaalle. Nyt minulla on ollut aikaa jutella kunnolla sen hiljaisen ja oppitunnilla ehkä hieman syrjään vetäytyvän oppilaan kanssa ilman, että luokkamme äännekkäämmät oppilaat varastavat huomioni. Mutta aikaahan arviointikeskusteluihin palaa moninkertaisesti todistuksiin verrattuna, molemmissa käytännöissä siis puolensa. 

Onneksi arviointikeskustelujen välissä oli joululoma ja se olikin ihana irtiotto
arjessa. Joululomalla tonttuilin ranskalaisryhmien oppaana Rovaniemellä,
mutta aikaa oli myös lumikenkäilyyn ja rentoutumiseen rakkaimpien kanssa.

Eli kiirettä on pitänyt, vaikka blogia en ole päivitellytkään. Lisäksi nyt isompien oppilaiden kanssa työskennellessä huomaa, että kokonaisuudet alkavat olla niin isoja (ainakin verrattuna ekaluokan kokonaisuuksiin), että bloggailuille pitää varata oikeasti aikaa, jotta saa kaiken kirjattua. Yritän kuitenkin taas ryhdistäytyä tällä viikolla :)

Sitä ennen kannattaa kurkata kalenteriin ja suunnata ensi viikonloppuna Helsingin Messukeskukseen! Varga-Neményi ry on myös mukana Educassa yhteisellä ständillä ELLI Early Learningin kanssa. Jos seuraat blogiani säännöllisesti, niin tule moikkaamaan! Olen VaNe-yhdistyksen ständillä paikalla sekä perjantaina iltapäivällä että lauantaina puolestapäivästä eteenpäin.  

Educassa tavataan!






sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulun odotusta

Joulukuun alkaessa luokka sai jouluisen ilmeen. Harjoittelimme arjen taitoja silittäessämme ja vaihtaessamme verhot.. Koska omaa metsää (tai siis koirieni isännän metsää) ei täällä etelässä ole piti tyytyä muovikuuseen, toisaalta se kestää monta vuotta emmekä aiheuta siistijälle harmaita hiuksia. Kuusi sai tänä vuonna kynttilät, sillä äitini muutti ja siivosi paikkoja vastikään ja pelastin käyttämättömät jouluvalot sieltä..


Luokassani joulun aika on rauhoittumisen aikaa. Oppilaani edustavat hyvin montaa eri uskontokuntaa, joten joulun vietto luokassa keskittyy suomalaisiin jouluperinteisiin. Joulun uskonnollista taustaa tarkastellaan tarkemmin uskontotunneilla.

Aamut alkavat rauhallisesti lyhtyjen valossa hämärässä luokassa  joulunajan aamurunolla ja joulutarinalla.

Tunturi tähyää järven jäätä, 
pakkasen parta hilisee,
salaisessa hämärässä
tonttujen kellot kilisee.
Pikkuinen kelkka,
pikkuinen käärö,
käärössä pikkuinen uni;
vielä voit painaa silmäsi kiinni
vielä on sinistä lumi.
(Hannele Huovi)

Joulunaikaan kerron luokassani "joulukalenterina" joulutarinaa, joka jatkokertomuksena etenee jouluun alusta aamuisin joululomaan asti. Viime vuonna kerroin 3. luokkalaisille Marko Leinon Joulutarina-kirjan, joka kertoo joulupukin lapsuudesta. Tänä vuonna 4.-5. luokkalaisille valitsin E. T. A. Hoffmannin Pähkinänsärkijän luokkamme joulutarinaksi. Ensi vuoden joulutarinakin on jo valittuna, 5.-6. luokkalaisten joulutarina tulee olemaan Saiturin joulu eli klassikoilla mennään. Ja kun kirjoitan, että kerron joulutarinaa, niin todellakin kerron. Open läksynä onkin aina iltaisin lukea tarinaa eteenpäin sen verran, että osaan kertoa tarinaa sopivan pätkän eteenpäin.


Uuden opsin myötä on puhuttu paljon positiivisesta pedagogiikasta ja vahvuuksista. Me keskityimme syksyllä paljon tunteisiin ja vahvuuksiin olemme perehtyneet vasta alustavasti, niiden kanssa on tarkoitus tehdä töitä kevätlukukaudella enemmän. Marraskuun lopussa oppilaat kirjoittivat lapuille hyviä asioista toisistaan, muutama oppilas oli lapuissaan innostunut riimittelemäänkin tovereistaan, joten kun kokosin oppilaiden toisistaan kirjoittamat hyvät asiat syntyi jokaiselle oppilaalle runo. Runot ovat joulukuusen vieressä suljetuissa kääröissä ja joka aamu joulutarinan jälkeen yksi käärö avataan, runo luetaan ja arvuutellaan kuka on kyseessä. Ensimmäisistä kahdesta runosta oppilaat ainakin tunnistivat kuka on kyseessä.


Joulun aikaan tulee kerrattua myös oppilaiden kanssa suhde- ja suuntakäsitteitä niin suomeksi kuin englannissakin. Tänä vuonna tonttu vaihtaa päivittäin paikkaa luokassa. Joulutarinan jälkeen kun valot sytytetään kuuluukin kysymys "missä on tonttu?" Valtaosa oppilaistani on S2-oppilaita, joten tarkka paikan selittäminen on hyvää harjoitusta. Kirjoitamme vihkoihin päivämäärän ja missä tonttu on suomeksi ja englanniksi, näin samalla tulee kerrattua englannin kielen prepositioita sekä huonekalujen nimiä englanniksi. 

Lopputunnin ajan oppilaat tekevät yksin, parin tai ryhmän kanssa jotakin jouluaiheista tehtävää. Oppilaiden mielikuva tuntuu olevan, että nämä "joulutehtävät" ovat sellaista kevyttä "höntsäilyä", mutta itseasiassa tekevät aika paljon ihan oikeasti töitä leikin varjolla.

1.12. ryhmät saivat kymmenen paperilappua, joihin kuhunkin kirjoittivat yhden kirjaimen
P-I-P-A-R-K-A-K-K-U
Ryhmien tehtävänä oli muodostaa sanan piparkakku kirjaimilla mahdollisimman monta uutta sanaa, piparkakku oli muuten erinomainen sana tähän leikkiin, sillä uusi sanoja tuli parikymmentä. Samalla tuli opittua monta uutta sanaa ja mietittyä kaksoiskonsonantteja, kun ryhmät rakensivat sanoja.

2.12. oppilaat saivat netistä löytyneet vilinäkuvan ja tehtävänä oli kirjoittaa omien taitojen mukaan, joko yksittäisiä lauseita tai tarina kuvasta. Samalla tuli keskustelua eri maiden jouluperinteistä, sillä kuvasta löytyy joulupukin lisäksi Nikolaus ja "Musta-Pete".

Ensi viikolla jatkamme joulutehtävien parissa,
rauhallista joulun aikaa blogini lukijoille!